Uusi vuosi, uudet kujeet!

  I'm baaaack! 

 

  Kovasti kyselyjä tullut blogini kohtalosta ja tovin jo olinkin varma, etten enää kirjottaisi. Osasyy pitkään taukoon johtuu myös siitä, ettei ollut kämpässä kuukauteen internetyhteyttä(eikä telkkaria yhyyyy) ja tottakai just sillon teki mieli kirjoittaa. Tein itselleni uudenvuodenlupauksen, että alan taas aktiivisesti kirjottaa. Kliseisesti sanottuna; Uusi vuosi, uudet kujeet, eikä vain blogin suhteen. Mun elämässä on tapahtunu lähes täyskäännös, niiin paljon muutoksia ja lähinnä vain positiivisia. Mulla on niiiiin paljon teille kerrottavaa!

  Aikaisemmissa blogipostauksissa olenkin tainnut avautua siitä, että haluaisin ja TARVITSISIN Laran kanssa uuden kodin, toki tilanpuutteen takia, mutta vanhassa asunnossa alkoi kaatua jo seinät päälle, eikä siellä asuminen ainakaan helpottanut jo valmiiksi myrtsiä mieltä ja välillä hankalaa elämää. 

  Kerrankin meillä kävi ihan hirveä mäihä ja saatiin asunto! Vieläpä samalta kadulta, vain kortteli ylöspäin(lähemmäs koulua, kauppoja yms.) talosta, josta vain villeissä unissa osasin haaveilla. Jos olisin koko kylästä saanut valita, että mihinkä taloon, niin juurikin tähän. 

  Kaiken kruunaa vielä, että kyseessä on kolmio, vaikka olin jo luopunut bujdettini takia keskustakolmio asunnosta. Laitakaupunginkaan kolmioihin ei minulla olisi varaa. Tämä kyseinen tapaus vaan sattui olemaan aivan uber hyvä löytö ja varmasti parisataa pienempi vuokra, kun yleensä tälläisissä. 70 neliöö ja vielä oma sisäänkäynti talon sivusta suoraa pihasta. Maistukkaa! Ei enään rappusissa raahaamista rattaiden kanssa!

  Toki asunnossa on omat puutteensa ja voisinkin tehdä postauksen itse kämpästä kuvineen ja selitteineen. Tää on todella omituinen asunto, mutta kauneus on katsojan silmissä. Joku tykkää, joku ei. Minä tykkään ja asuntoon olen verta, aikaa, hikeä ja sydäntä uhrannut.

  Myös hieman extempore arjen helpotus ja piristys oli, kun huomasin että samaan taloon ollaan avaamassa nyt ensi viikolla yksityistä Taidepäiväkotia. Joka päivä ohikulkiessa kouluun ja päiväkodille lähtiessä kurkin kateellisena sisälle, miten hienon näköistä on ja miten ihana olisi saada Lara sinne. Kuulin vielä yhden aloituspaikan olevan vapaana ja eräänä päivänä rohkaistun laittamaan hakemusta päiväkotiin. Sattumalta tapasinkin samana iltana erittäin mukavan oloisen päiväkodin omistajan (asuu samassa talossa) ja illemmalla sähköpostissa odotti myöntävä päätös Laran päivähoitopaikasta. Ei voinut kun hurrata! Sain roijata meijän kilikalipilipali rattaat mummolaan ja nyt kannan Laran about 15 sekunnissa päiväkotiin. Voin kertoo, että helpottaa aivan hippasen arkea tuokin asia. Odotan niin innolla!

  Yksi isoimpia ja itselleni tärkeimpiä muutoksia pitkään aikaan sattui myös tuossa jokusia viikkoja sitten. Mulla oli ihan hillitön röhnäyspäivä, päällä oli vihreet olohousut missä oli possuja, tukka takussa, pipo päässä ja erotiikantappaja aamutakki päällä. Tottakai oli myös edellisen päivän ripsarit poskilla ja muutenkin jätti freeshi olo. Löhösin ihan muina miehinä sohvan pohjalla, kun pistorasia alko pitää hyvin kyseenalaista ääntä ja sähkölaitteita pelkäävänä soitinkin huoltoyhtiöön, että mites tän kanssa ja ilmoittivat laittavansa päivystäjän katsomaan. 

  Hetken päästä puhelin soi ja mukavan oloinen jantteri soitti ja ilmoitti tulostaan. Sanoin tulevani pihalle vastaan tupakille, koska asuntoni on aavistuksen vaikea paikantaa. Puhelun loputtua totesin, että olipa mukavan olonen heppu, joten en osannut ressata päästää elämäni ensimmäistä kertaa huoltomiestä käymään. 

  Odottelin pihalla tupakilla hra Huoltomiestä ja sieltähän se tulikin. Nuori, hyvännäkönen ja just mun makuun oleva mies. Voi saatana ja mä oon tän näkösenä! ajattelin. Just mun tuuria, mutta empä osannut mitään olettaa tai toivoa. Tultiin tosi hyvin juttuun ja voisin sanoa, että jopa jollain tavalla ihastuin. Semmonen ei todellakaan ole mun tapasta.

  Tyyppi vaivas mua koko pirun päivän ja uskaltauduinkin sitten hänet lisäämään facebookkikaveriks. Nimen toki pistin merkille rinnassa olevasta kyltistä. Äkkitykästyminen toisiimme ja tuossa tuo retale on nyt jokusen viikon "asunu" meillä, Joo tiedän, ihankun huonosta pornoleffasta. 

  Toki olin pitkään kaivannut elämääni miestä ja kironnut, että mistä pirusta niitä löytää. Baarista toki voisi yhdeksi illaksi löytää, mutta sitä en hae. Toitottelin itselleni, että ei ne kotiovellekkaan tule, pitäisi asialle tehä jotain. No piruvie, väärässä olin. Kyl ne kotiovellekki tulee!

  Tässäpä nyt todella tiivistetysti meidän isoimmat kuulumiset parilta kuukaudelta, mutta jos olisin enemmän alkanut yhteen ja samaan postaukseen asioita analysoimaan, niin eihän tätä olis pirukaan jaksanut lukea. Yritän koittaa jatkossa kertoa enemmän! Nyt yritän vain saada tämän postausboogien On asentoon, vaikka päässä hakkaa tyhjää, mutta voi julmettu, että tekee hyvää kirjottaa pitkästä aikaa. Terapeuttista. Toivoisinkin, että rakkaat vähäiset lukijani ehdottelisitte postausaiheita, myöskään videopostaukset eivät oo vieläkään mahottomuuksia!

Teen nyt julkisen lupauksen että ainakin jotai tän tyyppisiä postauksia aion tehä. 

-Uusi koti

-Tavoitteeni uudelle vuodelle

-Meidän joulu

-Meikkivinkkipostaus

Laralle menee myös älyttömän hyvin! Hirmusesti tulee uusia sanoja ja vauhtia on niin paljon, että meikäläinen on ihan sydän sykkyrällään kokoajan. Kuten kuvasta huomaa, myös kolhuiltakaan ei olla vältytty. Reipas Lara <3

  

Sisustushaaveita

   Pahoittelen hirmusesti, ettei musta ole moneenmoneen päivään kuulunut, mutta nyt on oikeesti hyvä syy; mä sain kämpän, muutto 1.12! Vihdoin ja viimein! Nyt on ollut tosiaan tosi kovat odotukset tän suhteen, sillä ajattelin laittaa asuntoa hieman, maalia ja tapettia muunmuassa, koska haluan tästä pitkäaikaisen kodin, jossa viihtyä.
   Kyseessä on 70 neliöinen keskusta kolmio, samalla kadulla, mutta kortteli ylöspäin. Asunnossa on jopa oma sisäänkäynti, ei siis enään rattailla ryskyttämistä rappusissa, ai että mä tykkeen! Lara saa oman huonee, minä myös. Keittiö ja olohuone ovat erikseen ja myös vessa ja suihku, joten pääsee tosiaankin toteuttaa itseään sisustuksessa.
   Lisähaasteita sisustamiseen tuo myös se, että kyseessä on vanha liiketila ja joissain asioissa se näkyy ehkä turhankin paljon. Katossa loisteputkivalaisimet, keskellä seinää semmonen pistokelistamötikkä, keittiö on aivan supermini persläpi, ilmastointikanavat paistaa ja keittiössä on joku iso, mysteerinen, metallinen, kirkkaanoranssi ovi jonnekkin varastoon.
   Tuun jatkossa postaamaan aivan taatusti sisustusratkasuja uuteen asuntoon ja mielipiteitäkin kaipaan. Tyhjään asuntoon ajattelin mennä ottamaan ennen kuvia ja sitten pintalaiton ja sisustuksen tulosta jälkeen kuvina, toivottavasti eroa on, ainakin positiiviseen päin. :)
   Nyt ollutkin lähes neuroottista tavaroitten karsimista ja pois myymistä ja mietinkin, että pitänee ottaa varmaan kirpparipöytä, ihan siis muualtakin kun lastenkirpparilta. Torissa ja facebookissa olenkin jo jonkinverran myynyt, mutta hermot menee hupivarailijoihin ja pääsishän tuota helpommalla ku tavarat ois jossain silleen vai myytävänä. Mutta käykää ihmeessä kurkkaamassa mun facebook profiilissa olevaa MYYDÄÄN -kansiota!

   Huh, loma alkaa olla lopussa, mutta silti vielä pari vapaapäivää edessä. Keskiviikkona taas koulupäivä ja silloinkin lähdemme päiväksi Peurungan kylpylään kuuntelemaan jaadijaata, jonka jälkeen pariksi tunniksi esim salille tai muita Peurungan palveluja käyttämään. Ai ettien että ja opintoviikkoja vaa ropisee! Eivaa, haluaisin jo päästä vauhtiin, liikaa taas kotona ollut ja aivot hakkaa ihan ylikierroksilla.

Hipster Larasta tullu jo iso tyttö <3

Lomaa pukkaa!

   Oih, keskiviikkona alkoi syysloma! Tai virallisestihan se alkais ens viikolla, mutta torstai oli etäpäivä ja perjantaina päiväkoti kiinni, joten en päässyt kouluun lähtemään. Loma kyllä maistuu, mutta harmittaa, kun ei ole minkäännäkösiä lomasuunnitelmia. Olishan tuo ollut kiva lähteä pitkästä aikaan reissuun, mutta ei nyt tullut reissukohdetta mieleen, mihinkä likan kanssa olisi lähtenyt, saatikka budjetti oisi periksi antanut.
   Loman jälkeen koulussa alkaa 5 viikon "työharjoittelujakso", joka todellisuudessa on vähän leppoisampaa koulunkäyntiä meillä. Yhtenä päivänä mm. lähdetään kylpylä-hotelli Peurunkaan, jossa lähinnä ollaan kylpylässä/kuntosalilla yms. ja syödään. Maistukkaa! Jos tuota vielä saisi sairastelun takia kertyneitä rästitehtäviä tehtyä, että joskus edes selviäis tuolta koulusta pois. Möh..

Täytteinä jauhelihaa, kanaa, salsaa,
valkosipulikermaviilidippi,
ananasta, mozzarellaa, valkosipulia,
tomaattia ja raejuustoa(hyi).

   Muutaman päivää ollut mukamas hirveen kiireistä, käytännön minuuttiaikataululla juossut. Keskiviikkona oli keskustelutuokio perhetyöntekijän kanssa, päiväkodin laulu -ja leikkihetki ja tankoilua, varmaan kertaakaan kerinny perseellensä istahtaa. Torstaina vähän samaa haipakkaa, tankoilua, kämppänäyttöä, marketeilla käyntiä ja kirpparipöydän täyttämistä. Ja tosiaan kyllä, vieläkin on pöytä (nro. 34) Poopolassa, johan 5 viikkoo jo takana, kokeillaan vielä 2vk. Siellä tosiaan meidän Laran vanhoja söpöjä vaatteita ja tavaroita myynnissä, omasta mielestä kohtuu hintaan! Illalla väsättiinkin vielä
Laran kummitädin kanssa tortilloja ja tacoja piiitkästä aivaa. Ovat kyllä mun ihan lemppareita, harvemmin tulee vaan itselle tehtyä, mutta paras semmoseen kaverin tai kaveriporukan kanssa syömiseen, kun saa kumminkin lätystään mieleisen tehdä!

Uus pipo löytö lastenosastolta <3

      Olen nyt käyttänyt Ad/Hd lääkitystä Concertaa 5 päivää, joista tosin 4 aamuna lääkkeen ottanut. Yhtenäkään päivänä en oo vielä minkäänlaista vaikutusta tai mitään poikkeuksellista tuntenut, ei helpota ad/hd oireita, ei aiheuta pönttöä tai outoa oloa, ei sitten mitään muuta, kuin suunkuivumista ja tankotunnilla tais kädet hiota vähän normaalia enemmän. Alan tosiaan jo olla sitä mieltä, että nää on niitä paljon puhuttuja lume lääkkeitä. Kyllä, ja tiedostan myös, että muutos pitää lähteä itsestäni ja olen yrittänyt. Oon yrittänyt paljon ja kauan tuloksetta, jonka takia otinkin lääkkeet testiin, olettaen että ne hieman tukisi kaikkea muuta. Toivotaan, että alkaa jelppaamaan annostuksen noston myötä. Voihan myös olla, ettei noilla yksinkertasesti ole vaikutusta muhun ja se oikea lääke odottaa tuolla jossakin. Eihän me kaikki samasta puusta olla tehty. Toiset tykkää Buranasta, toiset Panadolista.


   Asiasta villasukkaan, nyt on avauduttava.. Mä en voi sietää mun kroppaa. Mun tekee pahaa kattoa peiliin päivittäin. Ei, se ei ole siitä että luulen olevani lihava, vaan mä en tykkää olla 42 kilonen muodoton kasa luuta ja nahkaa, vaikka kuinka söis mäkkärissä ja omais huonon ja epäterveellisen ruokavalion. Enkä nyt kaipaa ylimääräisiä kiloja omaavilta "Olisit kiitolline!!!!!" -kommentteja, koska laihuus voi tiputtaa itsetuntoa ihan siinä missä lihavuuskin, myös alipainossa on terveysriskinsä.
   Lihava kyllästyy "läski", "pullukka", "laihuta" ja "käy vähemmän siellä mäkkärissä" -kommentteihin, laihana oon kyllästyny niihin "anorektikko", "luuviulu", "pitääks sut viiä mäkkiin?", "eiks sulla oo varaa syyä?" ja "10v poikakroppa" -kommentteihin. Tympii, kun kaupassa saattaa pienimmätkin aikuisten vaatteet olla isoja, ei löydy istuvia vaatteita, eikä lattaperse näytä hyvältä missään housuissa. Muodottamana luuviuluna naiselliseksi, saatikka seksikkääksi itsensä tunteminen on hyvinhyvin kaukana, voisin sanoo, että 80 kilosenakin tuntis ittensä enemmän naiseks. Olis sitä "mistä ottaa kiinni", olis tissit, olis perse (ah perse, haluun ghetto bootyn). Tisseihinkään en oo tyytyväinen, mutta niistä on turha murista, ne ei mihinkään muutu, muutaku parin tonnin Viro reissulla (Someday... Someday.)
   Nyt en hae sitä takaa, että haluaisin 50 kiloo läskiä. Mä haluun lihasta. Hyvän kropan. Muotoja. Oon aina vihannut liikuntaa ja terveellinen ruoka, kuten rehut ei maistu. Tankotanssimisen tullessa kuvioihin ja tankotunneilla peilejä täynnä olevassa salissa sitä väistämättä näkee itsensä vähissä vaatteissa ja näkee hyviä kroppia. Sitä kautta on tullu se polte, että mä haluun kans reenata itteni timmiks, tehä asialle muutenkin jotain, kuin tankotanssia. Kuntosalille lähteminen taloudellisista, logistisista, lapsenvahdillisista ja ajallisista syistä on mahtodonta, ajattelinkin ottaa tavotteeksi, että treenaisin itteni kuntoon ihan vaan kotikonstein.
   Tuun tarvitsee paljo jelppiä ja vinkkejä, koska en oo ikinä käyny edes kuntosalilla. Saakin antaa parhaat kotivinkit kropan ja lihaksien muovaamiseen! Ajattelin, että teen ihan kunnolla "lähtötaso" -postauksen, jossa kuvaan kropan tämän hetkisen tilanteen, painon, strategiset mitat ja notkeuden, jota haluan tankotanssin takia kehittää, koska olen varmaan kylän kankain alta kuuskymppinen. Oikeesti.

Tää on jotenkin niiiin osuva mulle! T: Lapsena liikunnallisesti lahjakas

Mutta kyllä se tämä taitaa osua ja upota.

 

Ppppssst.... Löysin aivan ihanan Muumipapan sanonnan, simppeli, mutta joutu oikeasti jäädä miettimään ja toteamaan että Totta Saatana!

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis niitä ottamaan vastaa. 

-Muumipappa

Viikonlopun aktiviteetit

   Tähän viikonloppuun on kyllä mahtunut vähän yhtä sun toista, touhua laidasta laitaan. Perjantai baarissa, lauantai lusmuten ja sunnuntai sinkoillen.
   Meillä on koulussa todella hyvä luokkahenki ja päätimmekin pitää yhdessä luokkabileet, ennenkuin luokkamme hajoaa omien alojen opiskeluun. Tällä hetkellä meidän luokalla on meitä hierojia, kehitysvamma-alalta, perhepäivähoitajia ja koulunkäyntiavustajia. Aika sekalainen sakki, mutta hyvää pataa lähes kaikki.
   Luokkalaisemme oli varannut meille kuudesta etiäpäin laitakaupungilta pirtin, johon porukalla keräännyimme aloittelemaan ja luonnollisesti paskaa jauhamaan. Pientä erimielisyyttä tuli tosin baarin valinnassa, sillä 13 ihmistä, 13 persoonaa, 13 erilaista mieltymystä, ei ole mitenkään mahdollista löytää kaikkia 100% miellyttävää kuppilaa.
   Loppupeleissä päädyimme keskustaan karaokebaari Helmeen. Pieni, intiimi kuppila, jossa asiakaskantaa laidasta laitaan, mukava meno ja volyymi sillä tasolla, että omat ajatukset ja puheen kuulee. Mä tykkään "baariaktiviteeteista", eli pakkohan tuo oli käydä laulaa luikattaa biisi jos toinenkin ja käydä haastelemassa poikia biljardin parissa. Parasta.
   Tuommoset kuppilat on niin mun mieleen, ihan silläkin, että paikallisessa tullu vietettyä suurin osa lapsuudesta. Perheemme siis omisti laitakaupungilla pubin, sieltä myös lähtöisin tuo biljardiharrastus, mitä moni on ihmetellyt, että mitä nuori blondi tuommoisen lajin parissa tekee. Sukuvika, sukuvika....
   Seuraavat peliliikkeet saivatkin hieman ristiriitoja aikaiseksi, kun piti matkaa jatkaa yökerhoon. Osa porukkaa lähti sinne, osa tänne, osa kotia, mutta suurin osa jatkoimme matkaa Londoniin, jossa viihdyttiinkin sitten tappiin asti.
   Ilta oli kyllä tosi mukava, toki itselle erilainen baari-ilta, ei niin kaavoihin kangistunut. Luokkalaisista alkoholin rohkaisemana ilmeni uusia puolia, niin hyvässä, kuin pahassakin. Saa nähä minkälaista juttua maanantaina saadaan illasta repästyä ja mitenkä on henki luokassa muuttunut.


   Lauantai meni jättiväsyneenä, vain kotona röhnäten. Ei siis mitään mainittavaa. Mutta tänään, sunnuntaina heräsimme väsymyksestä huolimatta suht ajoissa ja suuntasimme kärryt lähes takapihalla olevaan Lounaispuistoon. Siellä oli puolesta päivästä etiäpäin Eläinsuojeluyhdistyksen järjestämä, jokavuotinen Eläinten päivä. Itse olen hyvin eläinrakas, kodista on melkein aina eläimiä löytynyt. Tapahtuma täynnä koiria ei tehnyt yhtään hyvää tälle lemmikki (lähinnä koira) kuumeelle, kun tällä hetkellä ei meiltä löydy, kuin Viltsu pupu. Lara on myös hyvin eläinrakas jo nyt, telkkarista kun pukkaa jonkin sortin koiramainosta, Lara alkaa hihittämään, haukkumaan ja halailemaan telkkaria. Veikkaan, että ei mene kauaa, kun alkaa se "Äiti mä haluun koiran" -jankkaus, ainakaan jos yhtään meikäläiseen tulee.
   Meidän onneksi, oli ihana ilma, ei hirveän kylmä ja aurinkokin paistoi. Pitäähän sitä pihalla olla, vielä kun tarkenee ilman pilkkihaalaria. Kävimme tietty samalla Lounaispuiston leikkipuistossa Laran kanssa keinumassa ja laskemassa liukumäkeä. Ne on niitä hetkiä, kun tajuaa, ettei mulla enään mitään vauvaa ole. Pikkuneiti juoksee pää kolmantena jalkana ympäri hiekkalaatikkoa ja kiipeilee joka paikkaan.

Laran kevät lookkia; Palloa, mustaa, valkoista ja pinkkiä, pienellä leobardi häivähdyksellä. Avot! Mielipiteitä?

   Tapahtuman jälkeen vein Laran vielä kahvilaan croisantille (Laran herkkua). Tämän päivän halusin olla Laran kanssa oikeasti henkiselläkin tasolla läsnä ja viettää hieman äiti-tytär aikaa. Tottakai olemme lähes kokoajan yhdessä, mutta nyt halusin keskittyä siihen ihan ajan kanssa, keksiä edes pientä aktiviteettia ja hauskuutella yhdessä. Loppuilta oltiinkin lähekkäin, tehtiin kaikki yhdessä, naureskeltiin vain toisillemme ja halittiin. Näitä päiviä, kun voi oikeasti hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa ylpeä äiti.

   Päivä kompensoi hyvin perjantai-illan paskaäititaasbaarissa -morkkista, vaikka hyvin sen tiedostan, että on otettava aikaa myös itsellekkin. Se on erityisen tärkeää näin totaaliyyhoona, kun suihkussa käyminenkään ei ole niin itsestäänselvyys.

Eläinten päivässä lapset (ja aikuiset) saivat teeman mukaisesti halutessaan kissamaalauksen. Tottakai piti Larallekkin saada! Harmittaa vaan, kun ei kotoa löytynyt kissa-asua..

      Tänään sain myös aikaseksi tehtyä jotain, mitä on pitänyt tehdä pari vuotta; hakea lääkkeet. Muutama vuosi sitten mulla diagnosoitiin Ad/hd ja siihen kirjoitettiinkin Concerta(mikälie?) resepti. Lääkityksen aloittaminen pelotti ja mietitytti, enkä ikinä saanut aikaseksi niitä haettua ja sitten oltiinkin jo paksuna, jolloinka lääkkeitä ei saisi syödäkkään. 

   Nyt lääkärille hakeutuessani, olivat he sitä mieltä, että lääkityksen kokeilu voisi olla ajankohtainen ja minua helpottava ratkaisu. Edelleenkin vähän jännittää, koska ei ole tullut särkylääkkeitä tai antibiootteja ihmeempiä tullut syötyä ja karsastan todella paljon lääkkeitä. En tiedä, miten lääke tulee konkreettisesti vaikuttamaan, mutta pelkään, että mä hukkaan itseni, että musta tulee vähä-älyinen mölli, enkä osais enää nauraakkaan. Mietin, että uskaltaisinko huomisaamuna ennen kouluun lähtöä ensimmäisen lääkkeen ottaa, mitä jos mä meen ihan tööt ja jossain pöröissä lähteä pikkuneitiä raahaamaan päiväkotiin? Ei varmaan kahtos pitkään ja olis joku korkeampi taho suht sukkelaan ovella. No, ei nyt sentään ihan semmoseen kuntoon varmaan voi tulla, mutta pessimisti ei pety ja salaliittoteoriat on parasta.

Olisi erittäin kiva kuulla teiltä Concertan käyttäjiltä mielipiteitä ja kokemuksia?

Innolla odottelua!

   Tää viikko on ollu suht lepponen, ma, ti ja pe etäpäivää, keskiviikko ja torstai lepponen päivä koulussa. Mukava taas pitkästä aikaa olla "kunnolla" siellä, ihan sosiaalisistakin syistä. Mutta syy, miksi tässä pikku täpinöissäni olen; Huomenna luokkabileet! Jausaa! Luokkakaverini on varannut huomiseksi jonkin tilan, johon luokkamme menee porukalla alottelemaan jo alkuillasta. Suunnitelmien mukaan matka tästä jatkuu luonnollisesti kaupungin valoihin kreisibailaamaan, tosin toivottavasti karaoken kautta.
   Itse olen vähän kahden vaiheilla, että ottaakko tuota hörppyä vai ei. Mieli tekisi, mutta piheys ja järki meinaa ottaa voiton. Mummoni on tulossa mun luokse katsomaan Laraa ja jää yöksi ja on aamulla lähdössä. Tämähän tarkoittaisi siis sitä, että aamulla herättävä Laran kanssa muutaman tunnin unien jälkeen, eikä mahdollinen rapula maistu päälle ollenkaa. Hyih. Mä pelkään krapulaa. Miksei krapulaa voi ennustaa, saatikka säätelemään?
   No anycase, kuten olen sanonut, hauskaahan osaan pitää myös selvinpäin, joten en jaksa asiasta ottaa liikaa ressiä. Jostain syystä iso ressi tosin pukkaa vaatetuksen ja hiusten kanssa. Yleensä en tuommoisia liikaa mieti, mutta samainen baarilook alkaa kyllästyttämään ja olis niiiiiin kiva kokeilla jotain uutta! Valitettavasti oon meikissä vaan niin kaavoihin kangistunut, omia hiuksia en osaa mitenkään laittaa ja kivoja baarivaatteita ei löydy. Mutta sinänsä, empä mihkään missikisoihin olekkaan lähössä ja jos sattuisin elämäni miehen löytämään, en todellakaan haluais löytää sitä täyställingissä, reppanahan sais jätti hepulit kun totuus ja arki tulis vastaan. O-ou! Noeivaan, en mä baareista lähe sitä oikeata ettimään, eiköhän kaikki sanomattakin tiedä, minkä perässä ne jätkät baareissa on.
   Semmoset touhut on totaali nounou mulle, vaikka mun ulkonen habitus horomeikossa ja stripparikengissä usein antaa toisin ymmärtää. Enkä ymmärrä myöskään, että mikä siinä on jotenkin niin outoa, ettei yhden illan juttuja harrasta? Jos niitä harrastat, oot huora, jos et niitä harrasta, niin oot pimee pihtari(piilohuora). Mä oon ainakin aika kärkkäästi toiveikkaille miehille kantani ilmaissut. Lyhytpinnaisena ihmisenä suuttumus kiihtyy nollasta sataan jo siitä, kun joku tarraa baarissa perseeseen kiinni. Se, ettei mulla ole päällä pitkiä löysiä housuja ja villapaitaa, ei käsittääkseni tarkoita samaa kuin lappu perseessä "Purista mua!". Niin ja te miehet, jotka vaivihkaa ja "salaa" ohimennessä kouraisette perseestä; mitä saatte siitä irti? "Hihhih koskin pyllyä!" Nice. Viime baarireissun kyllä kruunas, kun yli 40v mammaihminen tarras perseeseen ja kehui sitä kovaan ääneen kaikkien kuullen. Not so nice.

Pakko vielä hypettää uusia kirpparilöytöjä! 

Löysin fb kirppariryhmästä suloiset lilat Converset ensi kevääksi! Mulla on joku pakkomielle taaperoitten tennareihin..

   Musta/leokuvioiset lenkkarit taas löytyivät ihan kirpparilta ja olivat todella mieleinen löytö. Tänään olivat kylällä testauksessa ja kengät ovat hyvät Laran jalkaan ja neiti kuletteleekin niitä ympäri kämppää ja tuo niitä mulle että päälle pitäisi pukea. Minkähänlainen kenkäfriikki tuosta neitokaisesta tulee, kun nyt jo         tuommoinen ja kenkiäkin alkaa olemaan jo melko hyvin?

Tässä vielä mummon tekemät löydöt. Vähän vielä isot, mutta niin ylisöpöt! Mutta söpö se on käyttäjänsäkkin. :)

   Vielä sen verran täytyy hypettää, että olin tällä viikolla ensimmäistä kertaa Alkeis 2 tankoiluryhmässä. Ryhmät menevät siis Alkeis 1&2 ja Jatko 1&2. Aluksi jännitti ihan pirusti lähteä tällä pohjalla haastavammalle tunnille taitavempien tankoilijoiden kanssa, mutta yllätys oli itseasiassa positiivinen. Pysyin kuin pysyinkin mutten mukana, opin nopeasti uudet jutut, mutta oli kumminkin sopivasti haastetta, että mielenkiinto pysyi yllä. Alkeis 1 alkoi olemaan kaikki perusjutut jo niin tuttua kauraa, että pakko oli saada vaihtelua.

Pppppsstt.. Poskionteloon ottaa taas, päätä särkee ja huimaa, nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että helpottaa ens yön aikana, ettei mene huomisen bile suunnitelmat pilalle! Mä oon sairastanu nyt ihan tarpeeks.

Syys sisustamista

   Mikä siinä on, että syksyn tullen sitä tekee niin pirusti mieli sisustaa? Tosin sisustuskuumetta on ollut jo jonkin aikaa ja pieniä juttuja tässä tullut osteltuakin. Mitään isommin en ala tekemään, sillä etsinnässä vieläkin isompi asunto ja tietenkään tulevan asunnon pohjaa ei voi ennustaa, eikä näinollen isompien tavaroiden kokoonpanoa.
   Sisustuksessa rakastan mustaa, valkoista, harmaa ja hopeaa. Asunnossani on aika paljon mustaa ja olenkin yrittänyt saada varsinkin olohuonetta vaaleammaksi. Tosin sisustuskrääsä ostokseni meni taas mustan puolelle, mutta pistetään syksyn piikkiin!

   Ostin ikkunaan tuommoisen ihanan roikkuvan blingbling tuikkujutun. Mä rakastan niin paljon kaikkia timanttijuttuja ja niitä on alkanutkin kertymään huolestuttavaan tahtiin ympäri asuntoa. Toivotaan vaan, että ei ihan mauttomuuden puolelle pääse menemään.
















   Olin pitkään etsinyt myös pinkkien coffee, sugar ja tea purkkejen tilalle joitain enemmän tähän sisustukseen sopivia. Löytyikin pitkän etsinnän jälkeen hyvin edullisesti coffee ja sugar purkit, mutta tea purkkia ei. Sille pitää kehitellä joku oma purkki tai pidettävä jossain kaapissa, mua nimittäin ahistaa jos on rumia juttuja pöydällä, varsinkin kun keittiössä tuota pöytätilaa on muutenkin niiiiin vähän. Samalla reissulla löytyi myös tuommoinen isompi purkki, missä säilyttää esim keksejä tai karkkeja. Se oli vain söpö ja halpa, joten pakkohan sekin oli mukaan ottaa.
 
 

   Reissulta lähti mukaan myös söpöt, lasiset lasinaluset, vielä kun oppis niitä oikeasti käyttämäänkin, ei tarvis kokoajan olla pyyhkimässä mehulasin tai kahvikupin jäliltä pöydiltä rinkuloita pois. Myös kuvan Live, Laugh, Love puinen palikka eksyi mukaan. Vielä en ole vakiintunutta paikkaa palikalle löytänyt, mutta tääkin oli sitä sarjaa että pakko ostaa, kun niin söpö ja edullinen on.
   Pieni asunto ja paljon tavaraa. Se ikuinen ongelma, varsinkin sisustuksellisesti. Tuntuu että joka paikassa pyörii pikku juttuja, joille ei ole omaa paikkaa. Olenkin yrittänyt alkaa organisoimaan tavaroille omat paikkansa käytännöllisesti, mutta niin, että toimii myös esteettisesti. Nämä rasiat ovat osa sitä. Kauniita ja käytännöllisiä. Itse päivittäin koruja ja tuntuu, että niitä pyörii aina joka paikassa. Tsädäm, nyt ne niillekkin on oma paikka eteisen pöydällä, jossa ovat nopeasti otettavissa, mutta eivät pyöri silmissä. Usein myös avaimet ovat hukassa, niin ajattelin että kokeilen muistaa laittaa ne aina tuohon Keys laatikkoon ja näinollen ne ovat aina lähellä ulko-ovea ja aina samassa paikkaa. Ei enää kiireisen aamun "Missä avaimet?!?!" hätäpaniikkia!

   Kaupoilla tein taas muutaman aivan ihanan MÄ HALUUN löydön, jotka kuitenkin jäivät vielä kauppaan:

   Hulluna vaunu -ja ratasfriikkinä haluan Laralle myös todella suloiset nuken vaunut. Tämmöset tuli kaupassa vastaan ja ei siis vaan voi olla todellista miten onkin niin meidän näköset! Suoraa kun mun suunnittelemat ja vielä Briot. Meillähän on vaunuja tuunattu pallokuviolla ja toiset rattaat ovat koko valkoiset ja toiset musta-pinkki-valkoiset. Laralla on myös näiden Brio vaunujen värinen takki, joka on aivan meidän lemppari. Nää on saatava heti, kun rahatilanne on parempi. Olivat nimittäin aika suolaisen hintaset, yli 80euroa taisivat olla. Hyh. Tosin, joulu on tulossa..?

   Törmäsin näihin kaupoilla ja en voinu olla nauramatta! ELVIS HELLO KITTY! En kestä. Hyvällä tavalla tosin. Mä rakastan Elvistä ja likalla on nyt ollu Hello Kitty in. Kumpparit ovat myös mustat, niissä on pinkkiä ja valkoisia tähtiä. Nää olis niin meidän kumpparit. Naurunpuuskissa en tajunnut katsoa hintaa, enkä pienintä kokoa, mutta veikkaan että ovat hieman isommille, jolloinka on pakko ostaa jemmaan. Löytysköhän näitä tosin kokoo 37...?

   Pahoittelen taas huonolaatusia kuvia. Huono omatunto iskee myös siitä, ettei ole viime aikoina ollut aikaa postata niin aktiivisesti, kuin haluaisi. Päässä on myös hakannut tyhjää, eikä kunnon aihetta ja inspiraatioiskua ole näkynyt. Toivottavasti te vähäisetkin lukijat haluatte kumminkin jatkossakin seurailla! Kommentointi ja ideat ovat edelleenkin tervetulleita, hyvinkin toivottuja itseasiassa! Nyt huomenna vielä toista päivää vapaapäivä, joten periaatteessa voisin koittaa kirjoittaa jonkin sortin avautumispostauksen jostakin asiasta.

Elävien kirjoissa

   Pahoittelen kovasti, että en oo hetkeen päivitelly blogia. Ihan huono omatunto iski. Mutta tosiaan ollaan oltu TAAS kipeenä. Viikko sitten keskiviikkona olin ihan fiiliksissä, kun pääsi pitkästä aikaa kouluun. Koulupäivän päätteeksi kävin hakemassa Laran päiväkodista ja juuri olivat mitanneet Laralta 39,3 astetta kuumetta. Pari päivää menikin pientä hoivatessa, oli varsinkin sen ensimmäisen päivän aivan tööt ja olin tosi huolissani, normaalisti kun Lara on tosi vilkas ja nyt ei jaksanut kylkeä kääntää. Kävinkin päivystyksessä varulta näyttämässä ja siellä ei mitään uutta. Onneksi seuraavana päivänä pikku kuumeesta huolimatta oli jo kova meno ja kolmantena päivänä aivan oma itsensä.
   Sunnuntaina sitten fiilistelin taas että vihdoin kouluun, kuukauden sisään kun ei ole tosiaan kovin montaa kertaa päässyt. Noh. Kuumehan se itsellekkin sitten nousi, parissa tunnissa ja tosi korkealle. Olin pari päivää niin rikki, että makoilin vaan sohvalla ja nousin sieltä vain pakollisia asioita varten, eli Laran hoitamista ja kusella käyntiä varten. Voin kertoo, että ei ollu herkkua. Onneks Lara on jo vähän tottunu mun sairasteluun ja siitä onkin kuoriutunut oikee huolehtijatyyppi! Jäi pari juttua niin hyvin mieleen, mm: Makasin sohvalla ja Lara istui sohvan käsinojan päällä sämpylä kädessä. Välillä haukkasi itse palan ja lopulta meni siihen, että repi siitä palasia ja väkisin tunki mun suuhun, hymyili ja antoi iiiison pusun perässä suulle ja virnisti. Mussu <3

  Pakko kumminkin hypettää uusia kenkälöydöksiä mitä kerkesin viikonloppuna ainoana terveänä päivänä tekemään.

  Bongasin nää ylisöpöt ballerinat valkosilla palloilla mustalla pohjalla Poopola kirpparilta. Kengät tais olla ihan käyttämättömät ja sen kokoset, että uskon ens keväällä tai kesällä olevan sopivat. Mä ainakin toivon näin. Mulla on nimittäi ihan hillitön fiksaatio pallokuvioon, jos ette oo vielä huomannu, ainakin lasten tarvikkeissa ja leluissa. Laran kevät takki on pallokuvioinen, molempien rattaiden istuinpehmusteet on, sadesuoja......








   Sittenpä mun uusimmat, tuoreimmat, ihanimmat ja söpöimmät tulokkaat! Oon himoinnu pari vuotta Niken tennarikorkkareita ja varsinkin pinkkejä. Kenkiä en ollut nähnyt missään suomalaisissa kaupoissa, eikä kyllä kadullakaan ole tullut vastaan. Jenkkiläisestä verkkokaupasta löytyis, mutta ovat vaan niin pirun suolasen hintasia tällee opiskelija yyhoolle, niin ovat jääneet märiksi uniksi. Nyt sitten satuin löytämään kauhealla pullalla ilmoituksen paikalliselta fb kirpparilta kerran käytetyistä ja oikeankokoista kaunokaisista ja pakkohan ne oli ostaa, vaikka budjetti olisi ollut eri mieltä! On ne niin nam! Ainut vaan, että vähän joutuu miettimään aina, että minkälaisten vaatteiden kanssa näitä pitäis? Ideas?





   Vähän semmonen väkisin pikapostaus tähän väliin, ei tässä viikkoon olekkaan nyt mitään mainittavaa oikein tapahtunutkaan. Toivotaan että perjantaina päästäs maistelee taas kouluelämää hetkeks ennen viikonloppua ja viikonloppuna toivoisin kyllä, että pääsisi vähän tuulettumaan. Montamonta päivää neljän seinän sisällä ja varsinkin kipeänä tekee vähän höpöä taas mielenterveydelle ja sosiaaliselle elämälle. Mutta hei! Löysin arkistoita tämmösen vähän oudon, mutta vähämeikkisen kuvan itsestäni. Oon innostunut nyt vähän kokeilemaan naturellimpaa lookkia ainaiseen smokey eye tyyppiselle meikilleni. Mitä mieltä? Meikkivinkkejä otetaan ilomielin vastaan, 10 vuotta samaa meikkaamistyyliä alkaa jo pikkuhiljaa tympimään.. :)

   Mä oon muuten sisimmiltäni juntti ja mun tulee käytettyä jonkin verran lippiksiä. Ed Hardy lippiksiä löytyy muutamaa eriväristä, jotka pelastaa kiireisinä päivinä, kun hiuksia ei kerkeä pestä tai laittaa. Talvisin tulee myös pipoa käytettyä, nyt pitäisikin jostai löytää jotai kivoja blingbling pipoja, oisko kellää vinkata mistä löytys? 

Lara-vapaa lauantai ja synttärisunnuntai

   Ei olekkaan varmaan vielä ollut ihmeemmin puhetta rakkaasta, pitkäaikaisesta (ex)harrastuksestani, biljardista. Olen pelannut biljardia, lähemmin poolia, lapsuudestani asti. Voisi jopa sanoa, että bilis pelasti mut. Arki-illat menivät reenatessa ja viikonloput kisareissuilla, joten myöhempinä nuoruusvuosina ei ole ollut aikaa pöllöillä. Toki vähän tuli, mutta hanskassa pysyi.
   Biljardin pariin eksyin porukoitteni kautta, sillä he olivat pelanneet useamman vuoden. Meillä oli baari, mistä myös pool pöytä löytyi ja tapoinkin aikaa pöydällä useasti, kunnes tajusin että hei, tästähän vois tulla jotakin! Eksyin kovempiin bilispiireihin ja siitä se ajatus sitten lähtikin. Kerron joskus lisää!

Lauantai look

   Mutta tosiaan! Lähdin lauantaina pitkästä aikaan biliskisoihin, jopa itse pelaamaan. Lara oli hoidossa koko päivän, kun aamupäivästä painelin bilissali Playerssiin. Oli ihana pelata pitkästä aikaa, vaikkakaan siitä ei mitään tullut. Tietty, ilman reenaamista sitä ei voi odottaakkaan mitään, mutta huonona häviäjänä tappio harmittaa (vituttaa) aina. Todella mukava oli myös viettää koko päivä kavereiden ja sillein aikuisten kesken, ilman lasten kitinöitä, soseisia housuja tai paskavaippoja.
   Päivä ja ilta menikin aika pitkälti biljardin parissa Playerssissa, kunnes fb äitiryhmän kautta tutustumani mamma otti yhteyttä ja tapasimmekin ekan kerran kunnolla ja lähettiinpä sitten baariin! Illan suunnitelma oli Players -> Fr33time -> Escape. Toimii!
    Itse olin vaihteeksi taas selvinpäin ja autolla, mutta kuten aikaisemmin olen sanonut, se ei mun menoo estele tai himmaa. Oon vähän sähköjänis, kun se oikee mode löytyy ja niinhän se taas löytyi, tanssilattialta. Mä rakastan niin paljon tanssia, vaikken osaakkaan, niin voisin tanssia monta tuntia putkeen, vaikka ihan vaan heilua, ihan sama mitä muut sanoo tai kattoo että "ei vittu mitä menoa". Pääasia et mulla on kivaa, en mä oo täällä ketään miellyttämässä, eikä mua jaksa muitten jutut hetkauttaa.

Aavistus pölyä havaittavissa

   Mummoni oli meillä yötä vartoomassa Laraa, ja eksyin itseasiassa vasta sunnuntaiaamuna kotia, varmaan 8-9 aikaan. Ei muuten mitään, mutta 12reikäreikä alkoivat kaverin muksun synttärit ja lahjakin uupui. Pikku torkut, Lara kainaloon ja eikun kuolmena väsyneenä lelukaupan kautta synttäreille.
   Oikeasti oli hyvä veto lähteä liikenteeseen, kotia siinä olotilassa Laran kanssa kahdestaan olisi kuollut, kun toissayönäkään ei tullut nukuttua kuin muutama tunti. Aina kun väsyttää, masentaa tai muuta vastaavaa, niin kavereiden seura ja liikenteessä olo auttaa, niinkuin nyttenkin oli mukava porukalla kahvitella, juoruta ja käydä puistossa.
   Mulla oli auto käytössä, joten ajattelin napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja käydä pyörähtämään toisenkin kaverin ja hänen muksunsa luona kahvilla. Siellä loppuilta vierähtikin mukavassa seurassa ja illalla kotia päästessä olin aivan valmis unille ja onneksi oli Larakin. Mikäs sen mukavempaa, kuin jättiväsyneenä kaatua oman sängyn pohjalle suorilta jaloilta ja jäädä sinne.

   Alunperin eilen piti lähteä takaisin kouluun, mutta täytyy myöntää että en viitsinyt, koulua olisi ollut about 1,5h-2h, enkä sen takia jaksanut lähteä viemään Laraa päiväkotiin kesken päikkäriajan, käydä näyttäytymässä ja sama rumba takasin. Tänään rehellisesti ottaen nukuttiin pommiin ja suutuin itelleni niin paljon, että olin todella pahalla päällä, eikä kiinnostanut tehä mitään. Kaiken kruunas se, että en saanut lapsenvahtia päivän tankotanssitunnille ja jouduinkin sen perumaan. Ilmeisesti lasku tulee perässä. Saakeli.

Herkkulöytöjä <3

   Sisällä kihisi, joten oli pakko päästä ihmistenilmoille, edes kahvikupposen verran. Lähdimmekin moikkaamaan kaupungille kaveria, jonka jälkeen halusin hieman piristää itseäni, enkä tietenkään malttanut olla shoppailematta. Laralle löytyikin muutama aivan meidännäköinen, tosin jokseenkin poikamaiset vaatteet. Suloinen jumpsuit pääkalloilla(Lindex), maastohousut tähdillä(Kappahl) ja leobardikuvioiset legginsit(Lindex). Mä haluun kans!
 

Pppssst.. Tää biisi on soinu mun päässä monta päivää ja aina naurattaa. HUIKEE Ylvis - The Fox ja muut Ylviksen biisit uppoo kyllä meikäläisen outoon huumorintajuun <3

Pppppppssssstttt.. Tosiaan olisi kiva niitä kommentteja ja mielipiteitä saada, kaikkee saa kysyä ja uusia juttuja ehdottaa, niin kirjoitus -kuin videopostauksiin tai ulkoasuun yms :)

Vitutus ja yölliset videopostaus testaukset.

Keksin tuossa jokunen päivä sitten, että voisinpa kokeilla tehdä

jonkinsortin videopostauksen, juttelu ja pölöttäminen kun tulee multa niin luonnostaan. Tuossa äsken

pähkäilin päätä puhki turvaistuimien kanssa, kunnes päätin pitää tauon, testata miten toi webcam toimii

ja jotenkin "Ykskaks haloo" testaus muuttui extemporesti yölliseen vitutus tilittämiseen. Kyseessä oikeasti

testaus, enkä todellakaan ole parhaimmillani, joten Be gentle kommenttienne kanssa. :D

Back in da business

   Monta päivää kotona neljän seinän sisällä kipeänä, likankin kiukuttelua kuunnellen. Pitkään kotona olo ei ole mun juttu, osakseen senkin takia, että mun Adhd aivot kaipaa paljon aktiviteettia ja hektistäkin menoa, muuten meen ns lukkotilaan ja masennusalttiina tunnen tippuvani syvään kuiluun. Paljon kotona oleskellessa tuntuu niin pahalta, että ei aina tiiä mitä asialle tekisi ja usemmiten tuntuu siltä että elämä on menetetty, eikä sille kyllä olekkaan mitään tehtävissä. Nyt kerittiin tän sairastelun aikana käydä psyykkisesti aika pohjalla ja myös muut tämän huomasivat.
   Toinen mielialavaihtoehto meikäläisellä on se positiivinen, innokas adhd mood, jolloin tuntee itsensä voittajaksi, kun pystyisi tehdä mitä vain. Tänään pitkästä aikaa tuntui siltä.
   Mulla on kaks aivan eri ääripäätä, kaks eri Emmiä, lähes kuin alter ego. Se kaksi eri ihmistä löytyy monella eri tasolla ja joillain tasoilla olen todella pitkään saanut painia kahden roolin välissä, varsinkin Laran syntymän jälkeen. Kaikkia ääripäitä ja näitä tasoja en jaksa alkaa sepostamaan, mutta kerron teille tärkeimmän. Haluan olla Laralle paras mahdollinen äiti, olla aktiivinen kaikissa lapsitapahtumissa ja jutuissa, Laralle saada kaikki mahdolliset vimpaimet ja olla todella läsnä, omistaa 100% itsestäni, ajasta ja varoistani ollakseni paras mahdollinen äiti. Toisaalta taas en halua unohtaa entistä Emmiä, sitä jolla oli vilkas sosiaalinen elämä, lähinnä baareissa, pelasi päivät pitkät bilistä, ulkonäkö oli tärkeä seikka, hieman itseensä panostaminen. Sai olla itkekäskin, itsenäisyydestä puhumattakaan.
   Tällä hetkellä yritän todella painotella näiden välillä, tietenkin äitiys menee edelle, mutta elämän ei pitäis loppua siihen kun tulee äidiksi. Julmasti sanottuna, elämässä voi olla muutakin, kuin se lapsi, paskavaipat, vaunut, soseet, äitien väliset kilpailut ja huomhuom korvikehan on saatanasta ja sä oot paskaäiti. Meni tovi, ennenkun tajusin itsekkin tämän ja enää ei tule ihan niiiiin huono omatunto siitä, että laittaudun täyställinkiin, ostan ITSELLENI jotain, laitatan kynnet, otan omaa aikaa, lähen hittovie vaikka sinne baariin. Alotin jopa uuden harrastuksen. Hertsyykkeri, eikä se ole edes vauvauinti, vaan se on mun ihan oma juttu, jossa en anna ajatustakaan lastenhoidolle. Nykyään kun katsotaan kuin halpaa makkaraa, kun kaupungissa vaunuillessa sulla on päällä jotain muutakin kun kollarit ja hupparit ja päässä 10 sentin juurikasvu. Mun mielestä tarjousnakeilla ei oo varaa puhua.
   Ihmiset kysyvät vähät väliä, että miksi sulla roikkuu Superman logo kaulassa. Ensinnäkin Clark Kent on hot. Mutta toisekseen, se on mulle se muistutus, että voit saada molemmat elämät, vaikka ne kuinka olisivatkin kaukana toisistaan. Clark Kent, päivisin nörtti toimittaja, öisin supersankari. Emmi Oravainen, kaikkensa antava äiti, jolla on myös elämä, johon sisältää itsestä huolen pito, baareilu, tankotanssiharrastus ja kaikki muut omat jutut.
 
   Nää asiat on mulle niin syvällisiä ja tärkeitä, niillä on iso merkitys. Niitä on vaikea pukea sanoiksi ja joittenkin mielestä kuulostaa ehkä naurettavalta. Se kumminkin täytyy muistaa, että elämänarvot on laitettava järjestykseen, silloin voit tehdä lähes mitä vain. Äärilaitoja ja ylilyöntejä valitettavasti näkee kyllä, niin katukuvassa kuin tuttavapiirissäkin.

   Mutta tosiaan. Rötväsin tänään taas sohvanpohjalla harmitellen elämääni, kun sisällä kävi polte, että nyt perkele Emmi perse ylös ja liikenteeseen, vaikka väkisin. Pakko herätellä aivoja. Mitä kauemmin kotona on, sitä pahempi olo tulee ja sitä vaikeampi aina lähteä ja helpottaa oloa. Päässäni alkoi soimaan Rocky elokuvan innoittamana Eye Of The Tiger(eläydy ja laita soimaan) ja raivolla oikaisin parin päivän hiustakkuni ja hyökkäsin suihkuun. Oli sheivauksen aika. Se on meikäläisellä monesti se mielialamittari. Samalla hemmottelin hieman platinapäätäni hopeashampoohoidolla. Suihkusta tullessani, rasvailin kuivuneet kinttuni tuoksuvalla rasvalla, pakkeloin itseni pitkästä aikaan peruskuosiin ja puin päälle muutakin kuin aamutakin. Katsoin peiliin ja totesin; Back in da business. Peilistä näin itseni ja huomasin hymyileväni. On se vaan niin kivaa saada oma itsensä monen päivän jäliltä takaisin, jokseenkin vielä niiskuttavan ja yskivän version.

Pikku pyykkivuoro taustalla odottaa viikkausta.. Ei jaksais..

   Vielä ennen ulko-ovesta poistumistani, hengitin pari kertaa syvään henkeä, edelleenkin Eye of the tigerin soidessa päässäni. Ulos päästessäni, vastassa on heti vilkas autotie. Koin oikeasti kylmiä väreitä siitä liikenteen metelistä. Kävelyvaloissa odotellessani kerkesin jo sulkea silmäni, haistelin hieman pakokaasuilmaa ja kuuntelin ihmishälinää ja autoja. On se ihanaa asua kaupungissa, eikä ole edes sarkasmia. Hälinä  on mun juttu. Huomasin fiilisteleväni yhdet vihreät valot, mut ei se mitään, mulla ei ole kiire tänään.

Myöskään löysiä toppeja en osaa käyttää, mut oli söpö ja HALPA!

   Lähdin kaupungille pörräämään, ajattelin piristää itseäni jotenkin. Noh, mitenkäs muutenkaan kun shoppaillessa. Matti on kukkarossa, mutta haistatin matille pitkät ja päätin, että NYT ostan itselleni jotain. Mukaan lähtikin ennestään hyväksi todetut, kylän ainoat oikeankokoiset rintsikat, pari tuubihuivia, löysä maastokuvioinen toppi Seppälän lasten puolen -50% osastolta, sekä urheilutoppi, vai rintsikatko ne oli.
 

Pääkallo ja maastotuubihuivit, en tosin osaa näitä tämmösiä käyttää..

Elämäni ensimmäinen urheiluvaate, saa nähä jääkö käyttöön.
Ps. Tiedän ettei noiden alla taideta rintsikoita käyttää.
Pss. Minulla ei ole noin isot boobsit, Cubuksen
rintsikat on vaan uh <3 T: 65A

   Kävin myös pyörähtämässä kahvilla parin mammakaverin kanssa. Vaikka kuin oli ääni painoksissa, niin oli niin ihanaa kuin sai puhua jollekkin, jopa niinkin että vastaukseksi sai muutakin kun jokeltelua. Eikä se koffarin kahvikupponenkaan todellakaan pahaa tehnyt.
   Kahvittelun ja kaupoissa pyörimisen jälkeen
alkoikin kello olemaan jo sen verran paljon, että tapaamme likan kummisedän kanssa keskustassa, josta lähdemme yhtä matkaa mun luokse. Hra kummisetä jää ekaa kertaa Laran kans kahdestaan, tosin tunniksi vaan, mutta onhan sekin jo jotain.
  Klo 19.15 oli eessä tankotanssitunti "pitkästä aikaa"! Jeeee! Vaikkakin jännittää, olkapää alkaa olla parempi, mutta silti saa olla varuillaan. Oletin myös jylläävän flunssan hidastavan menoani tunnilla, mutta ehei. Yllättäen myös mammakaveri sattui samalle tunnille ja tunti oli tosi kiva, helppo, mutta silti kiva. Kunto kesti, eikä olkapään kanssa ollut ihmeemmin ongelmia. Huomenna tankoillaan taas, en malta oottaa! Jokohan sitä kehtais jo olla toi urheilutoppi päällä? Näh, ei kyllä tällä mahalla.

 

   Huomenna yritän selvitä kouluun pitkästä aikaa. Edessä taitaa olla 10 tunnin koulupäivä, mutta skippaan kyllä viimeiset tunnit, ei se päiväkotikaan iltaan asti ole auki. Ahistaa vaan mennä sinne, sillä oon varmaan niiin jälessä ja ihan ulkona piireistä ja kaikesta. Apuva. Onneks siellä on kumminkin ihania ihmisiä ja ihmisvilinää. Mitä muuta sitä pienen adhd n sielunelämä tarvitsee? Tietty päivän aina kruunaa Laran hymy ja hekotus päiväkodista noudettaessa.

Pppstt.. Kiitän mikäli jaksoit lukea tänne asti ja pahoittelen sekavaa juttua, pää käy samaan aikaan ylikierroksilla ja lyö tyhjää, joten aivoituksia on vaikea pukea sanoiksi, kuten ylhäällä sanoinkin. Haluan pahoitella myös huonolaatuisia kuvia, tuo minun S2 reppana ei hirveisiin pysty, ei sitä mopolla mahottomia. Kehitysideoita ja kommentteja otan mielelläni vastaan, myös anonyyminä.