Viikonlopun aktiviteetit

   Tähän viikonloppuun on kyllä mahtunut vähän yhtä sun toista, touhua laidasta laitaan. Perjantai baarissa, lauantai lusmuten ja sunnuntai sinkoillen.
   Meillä on koulussa todella hyvä luokkahenki ja päätimmekin pitää yhdessä luokkabileet, ennenkuin luokkamme hajoaa omien alojen opiskeluun. Tällä hetkellä meidän luokalla on meitä hierojia, kehitysvamma-alalta, perhepäivähoitajia ja koulunkäyntiavustajia. Aika sekalainen sakki, mutta hyvää pataa lähes kaikki.
   Luokkalaisemme oli varannut meille kuudesta etiäpäin laitakaupungilta pirtin, johon porukalla keräännyimme aloittelemaan ja luonnollisesti paskaa jauhamaan. Pientä erimielisyyttä tuli tosin baarin valinnassa, sillä 13 ihmistä, 13 persoonaa, 13 erilaista mieltymystä, ei ole mitenkään mahdollista löytää kaikkia 100% miellyttävää kuppilaa.
   Loppupeleissä päädyimme keskustaan karaokebaari Helmeen. Pieni, intiimi kuppila, jossa asiakaskantaa laidasta laitaan, mukava meno ja volyymi sillä tasolla, että omat ajatukset ja puheen kuulee. Mä tykkään "baariaktiviteeteista", eli pakkohan tuo oli käydä laulaa luikattaa biisi jos toinenkin ja käydä haastelemassa poikia biljardin parissa. Parasta.
   Tuommoset kuppilat on niin mun mieleen, ihan silläkin, että paikallisessa tullu vietettyä suurin osa lapsuudesta. Perheemme siis omisti laitakaupungilla pubin, sieltä myös lähtöisin tuo biljardiharrastus, mitä moni on ihmetellyt, että mitä nuori blondi tuommoisen lajin parissa tekee. Sukuvika, sukuvika....
   Seuraavat peliliikkeet saivatkin hieman ristiriitoja aikaiseksi, kun piti matkaa jatkaa yökerhoon. Osa porukkaa lähti sinne, osa tänne, osa kotia, mutta suurin osa jatkoimme matkaa Londoniin, jossa viihdyttiinkin sitten tappiin asti.
   Ilta oli kyllä tosi mukava, toki itselle erilainen baari-ilta, ei niin kaavoihin kangistunut. Luokkalaisista alkoholin rohkaisemana ilmeni uusia puolia, niin hyvässä, kuin pahassakin. Saa nähä minkälaista juttua maanantaina saadaan illasta repästyä ja mitenkä on henki luokassa muuttunut.


   Lauantai meni jättiväsyneenä, vain kotona röhnäten. Ei siis mitään mainittavaa. Mutta tänään, sunnuntaina heräsimme väsymyksestä huolimatta suht ajoissa ja suuntasimme kärryt lähes takapihalla olevaan Lounaispuistoon. Siellä oli puolesta päivästä etiäpäin Eläinsuojeluyhdistyksen järjestämä, jokavuotinen Eläinten päivä. Itse olen hyvin eläinrakas, kodista on melkein aina eläimiä löytynyt. Tapahtuma täynnä koiria ei tehnyt yhtään hyvää tälle lemmikki (lähinnä koira) kuumeelle, kun tällä hetkellä ei meiltä löydy, kuin Viltsu pupu. Lara on myös hyvin eläinrakas jo nyt, telkkarista kun pukkaa jonkin sortin koiramainosta, Lara alkaa hihittämään, haukkumaan ja halailemaan telkkaria. Veikkaan, että ei mene kauaa, kun alkaa se "Äiti mä haluun koiran" -jankkaus, ainakaan jos yhtään meikäläiseen tulee.
   Meidän onneksi, oli ihana ilma, ei hirveän kylmä ja aurinkokin paistoi. Pitäähän sitä pihalla olla, vielä kun tarkenee ilman pilkkihaalaria. Kävimme tietty samalla Lounaispuiston leikkipuistossa Laran kanssa keinumassa ja laskemassa liukumäkeä. Ne on niitä hetkiä, kun tajuaa, ettei mulla enään mitään vauvaa ole. Pikkuneiti juoksee pää kolmantena jalkana ympäri hiekkalaatikkoa ja kiipeilee joka paikkaan.

Laran kevät lookkia; Palloa, mustaa, valkoista ja pinkkiä, pienellä leobardi häivähdyksellä. Avot! Mielipiteitä?

   Tapahtuman jälkeen vein Laran vielä kahvilaan croisantille (Laran herkkua). Tämän päivän halusin olla Laran kanssa oikeasti henkiselläkin tasolla läsnä ja viettää hieman äiti-tytär aikaa. Tottakai olemme lähes kokoajan yhdessä, mutta nyt halusin keskittyä siihen ihan ajan kanssa, keksiä edes pientä aktiviteettia ja hauskuutella yhdessä. Loppuilta oltiinkin lähekkäin, tehtiin kaikki yhdessä, naureskeltiin vain toisillemme ja halittiin. Näitä päiviä, kun voi oikeasti hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa ylpeä äiti.

   Päivä kompensoi hyvin perjantai-illan paskaäititaasbaarissa -morkkista, vaikka hyvin sen tiedostan, että on otettava aikaa myös itsellekkin. Se on erityisen tärkeää näin totaaliyyhoona, kun suihkussa käyminenkään ei ole niin itsestäänselvyys.

Eläinten päivässä lapset (ja aikuiset) saivat teeman mukaisesti halutessaan kissamaalauksen. Tottakai piti Larallekkin saada! Harmittaa vaan, kun ei kotoa löytynyt kissa-asua..

      Tänään sain myös aikaseksi tehtyä jotain, mitä on pitänyt tehdä pari vuotta; hakea lääkkeet. Muutama vuosi sitten mulla diagnosoitiin Ad/hd ja siihen kirjoitettiinkin Concerta(mikälie?) resepti. Lääkityksen aloittaminen pelotti ja mietitytti, enkä ikinä saanut aikaseksi niitä haettua ja sitten oltiinkin jo paksuna, jolloinka lääkkeitä ei saisi syödäkkään. 

   Nyt lääkärille hakeutuessani, olivat he sitä mieltä, että lääkityksen kokeilu voisi olla ajankohtainen ja minua helpottava ratkaisu. Edelleenkin vähän jännittää, koska ei ole tullut särkylääkkeitä tai antibiootteja ihmeempiä tullut syötyä ja karsastan todella paljon lääkkeitä. En tiedä, miten lääke tulee konkreettisesti vaikuttamaan, mutta pelkään, että mä hukkaan itseni, että musta tulee vähä-älyinen mölli, enkä osais enää nauraakkaan. Mietin, että uskaltaisinko huomisaamuna ennen kouluun lähtöä ensimmäisen lääkkeen ottaa, mitä jos mä meen ihan tööt ja jossain pöröissä lähteä pikkuneitiä raahaamaan päiväkotiin? Ei varmaan kahtos pitkään ja olis joku korkeampi taho suht sukkelaan ovella. No, ei nyt sentään ihan semmoseen kuntoon varmaan voi tulla, mutta pessimisti ei pety ja salaliittoteoriat on parasta.

Olisi erittäin kiva kuulla teiltä Concertan käyttäjiltä mielipiteitä ja kokemuksia?