Elävien kirjoissa

   Pahoittelen kovasti, että en oo hetkeen päivitelly blogia. Ihan huono omatunto iski. Mutta tosiaan ollaan oltu TAAS kipeenä. Viikko sitten keskiviikkona olin ihan fiiliksissä, kun pääsi pitkästä aikaa kouluun. Koulupäivän päätteeksi kävin hakemassa Laran päiväkodista ja juuri olivat mitanneet Laralta 39,3 astetta kuumetta. Pari päivää menikin pientä hoivatessa, oli varsinkin sen ensimmäisen päivän aivan tööt ja olin tosi huolissani, normaalisti kun Lara on tosi vilkas ja nyt ei jaksanut kylkeä kääntää. Kävinkin päivystyksessä varulta näyttämässä ja siellä ei mitään uutta. Onneksi seuraavana päivänä pikku kuumeesta huolimatta oli jo kova meno ja kolmantena päivänä aivan oma itsensä.
   Sunnuntaina sitten fiilistelin taas että vihdoin kouluun, kuukauden sisään kun ei ole tosiaan kovin montaa kertaa päässyt. Noh. Kuumehan se itsellekkin sitten nousi, parissa tunnissa ja tosi korkealle. Olin pari päivää niin rikki, että makoilin vaan sohvalla ja nousin sieltä vain pakollisia asioita varten, eli Laran hoitamista ja kusella käyntiä varten. Voin kertoo, että ei ollu herkkua. Onneks Lara on jo vähän tottunu mun sairasteluun ja siitä onkin kuoriutunut oikee huolehtijatyyppi! Jäi pari juttua niin hyvin mieleen, mm: Makasin sohvalla ja Lara istui sohvan käsinojan päällä sämpylä kädessä. Välillä haukkasi itse palan ja lopulta meni siihen, että repi siitä palasia ja väkisin tunki mun suuhun, hymyili ja antoi iiiison pusun perässä suulle ja virnisti. Mussu <3

  Pakko kumminkin hypettää uusia kenkälöydöksiä mitä kerkesin viikonloppuna ainoana terveänä päivänä tekemään.

  Bongasin nää ylisöpöt ballerinat valkosilla palloilla mustalla pohjalla Poopola kirpparilta. Kengät tais olla ihan käyttämättömät ja sen kokoset, että uskon ens keväällä tai kesällä olevan sopivat. Mä ainakin toivon näin. Mulla on nimittäi ihan hillitön fiksaatio pallokuvioon, jos ette oo vielä huomannu, ainakin lasten tarvikkeissa ja leluissa. Laran kevät takki on pallokuvioinen, molempien rattaiden istuinpehmusteet on, sadesuoja......








   Sittenpä mun uusimmat, tuoreimmat, ihanimmat ja söpöimmät tulokkaat! Oon himoinnu pari vuotta Niken tennarikorkkareita ja varsinkin pinkkejä. Kenkiä en ollut nähnyt missään suomalaisissa kaupoissa, eikä kyllä kadullakaan ole tullut vastaan. Jenkkiläisestä verkkokaupasta löytyis, mutta ovat vaan niin pirun suolasen hintasia tällee opiskelija yyhoolle, niin ovat jääneet märiksi uniksi. Nyt sitten satuin löytämään kauhealla pullalla ilmoituksen paikalliselta fb kirpparilta kerran käytetyistä ja oikeankokoista kaunokaisista ja pakkohan ne oli ostaa, vaikka budjetti olisi ollut eri mieltä! On ne niin nam! Ainut vaan, että vähän joutuu miettimään aina, että minkälaisten vaatteiden kanssa näitä pitäis? Ideas?





   Vähän semmonen väkisin pikapostaus tähän väliin, ei tässä viikkoon olekkaan nyt mitään mainittavaa oikein tapahtunutkaan. Toivotaan että perjantaina päästäs maistelee taas kouluelämää hetkeks ennen viikonloppua ja viikonloppuna toivoisin kyllä, että pääsisi vähän tuulettumaan. Montamonta päivää neljän seinän sisällä ja varsinkin kipeänä tekee vähän höpöä taas mielenterveydelle ja sosiaaliselle elämälle. Mutta hei! Löysin arkistoita tämmösen vähän oudon, mutta vähämeikkisen kuvan itsestäni. Oon innostunut nyt vähän kokeilemaan naturellimpaa lookkia ainaiseen smokey eye tyyppiselle meikilleni. Mitä mieltä? Meikkivinkkejä otetaan ilomielin vastaan, 10 vuotta samaa meikkaamistyyliä alkaa jo pikkuhiljaa tympimään.. :)

   Mä oon muuten sisimmiltäni juntti ja mun tulee käytettyä jonkin verran lippiksiä. Ed Hardy lippiksiä löytyy muutamaa eriväristä, jotka pelastaa kiireisinä päivinä, kun hiuksia ei kerkeä pestä tai laittaa. Talvisin tulee myös pipoa käytettyä, nyt pitäisikin jostai löytää jotai kivoja blingbling pipoja, oisko kellää vinkata mistä löytys? 

Lara-vapaa lauantai ja synttärisunnuntai

   Ei olekkaan varmaan vielä ollut ihmeemmin puhetta rakkaasta, pitkäaikaisesta (ex)harrastuksestani, biljardista. Olen pelannut biljardia, lähemmin poolia, lapsuudestani asti. Voisi jopa sanoa, että bilis pelasti mut. Arki-illat menivät reenatessa ja viikonloput kisareissuilla, joten myöhempinä nuoruusvuosina ei ole ollut aikaa pöllöillä. Toki vähän tuli, mutta hanskassa pysyi.
   Biljardin pariin eksyin porukoitteni kautta, sillä he olivat pelanneet useamman vuoden. Meillä oli baari, mistä myös pool pöytä löytyi ja tapoinkin aikaa pöydällä useasti, kunnes tajusin että hei, tästähän vois tulla jotakin! Eksyin kovempiin bilispiireihin ja siitä se ajatus sitten lähtikin. Kerron joskus lisää!

Lauantai look

   Mutta tosiaan! Lähdin lauantaina pitkästä aikaan biliskisoihin, jopa itse pelaamaan. Lara oli hoidossa koko päivän, kun aamupäivästä painelin bilissali Playerssiin. Oli ihana pelata pitkästä aikaa, vaikkakaan siitä ei mitään tullut. Tietty, ilman reenaamista sitä ei voi odottaakkaan mitään, mutta huonona häviäjänä tappio harmittaa (vituttaa) aina. Todella mukava oli myös viettää koko päivä kavereiden ja sillein aikuisten kesken, ilman lasten kitinöitä, soseisia housuja tai paskavaippoja.
   Päivä ja ilta menikin aika pitkälti biljardin parissa Playerssissa, kunnes fb äitiryhmän kautta tutustumani mamma otti yhteyttä ja tapasimmekin ekan kerran kunnolla ja lähettiinpä sitten baariin! Illan suunnitelma oli Players -> Fr33time -> Escape. Toimii!
    Itse olin vaihteeksi taas selvinpäin ja autolla, mutta kuten aikaisemmin olen sanonut, se ei mun menoo estele tai himmaa. Oon vähän sähköjänis, kun se oikee mode löytyy ja niinhän se taas löytyi, tanssilattialta. Mä rakastan niin paljon tanssia, vaikken osaakkaan, niin voisin tanssia monta tuntia putkeen, vaikka ihan vaan heilua, ihan sama mitä muut sanoo tai kattoo että "ei vittu mitä menoa". Pääasia et mulla on kivaa, en mä oo täällä ketään miellyttämässä, eikä mua jaksa muitten jutut hetkauttaa.

Aavistus pölyä havaittavissa

   Mummoni oli meillä yötä vartoomassa Laraa, ja eksyin itseasiassa vasta sunnuntaiaamuna kotia, varmaan 8-9 aikaan. Ei muuten mitään, mutta 12reikäreikä alkoivat kaverin muksun synttärit ja lahjakin uupui. Pikku torkut, Lara kainaloon ja eikun kuolmena väsyneenä lelukaupan kautta synttäreille.
   Oikeasti oli hyvä veto lähteä liikenteeseen, kotia siinä olotilassa Laran kanssa kahdestaan olisi kuollut, kun toissayönäkään ei tullut nukuttua kuin muutama tunti. Aina kun väsyttää, masentaa tai muuta vastaavaa, niin kavereiden seura ja liikenteessä olo auttaa, niinkuin nyttenkin oli mukava porukalla kahvitella, juoruta ja käydä puistossa.
   Mulla oli auto käytössä, joten ajattelin napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja käydä pyörähtämään toisenkin kaverin ja hänen muksunsa luona kahvilla. Siellä loppuilta vierähtikin mukavassa seurassa ja illalla kotia päästessä olin aivan valmis unille ja onneksi oli Larakin. Mikäs sen mukavempaa, kuin jättiväsyneenä kaatua oman sängyn pohjalle suorilta jaloilta ja jäädä sinne.

   Alunperin eilen piti lähteä takaisin kouluun, mutta täytyy myöntää että en viitsinyt, koulua olisi ollut about 1,5h-2h, enkä sen takia jaksanut lähteä viemään Laraa päiväkotiin kesken päikkäriajan, käydä näyttäytymässä ja sama rumba takasin. Tänään rehellisesti ottaen nukuttiin pommiin ja suutuin itelleni niin paljon, että olin todella pahalla päällä, eikä kiinnostanut tehä mitään. Kaiken kruunas se, että en saanut lapsenvahtia päivän tankotanssitunnille ja jouduinkin sen perumaan. Ilmeisesti lasku tulee perässä. Saakeli.

Herkkulöytöjä <3

   Sisällä kihisi, joten oli pakko päästä ihmistenilmoille, edes kahvikupposen verran. Lähdimmekin moikkaamaan kaupungille kaveria, jonka jälkeen halusin hieman piristää itseäni, enkä tietenkään malttanut olla shoppailematta. Laralle löytyikin muutama aivan meidännäköinen, tosin jokseenkin poikamaiset vaatteet. Suloinen jumpsuit pääkalloilla(Lindex), maastohousut tähdillä(Kappahl) ja leobardikuvioiset legginsit(Lindex). Mä haluun kans!
 

Pppssst.. Tää biisi on soinu mun päässä monta päivää ja aina naurattaa. HUIKEE Ylvis - The Fox ja muut Ylviksen biisit uppoo kyllä meikäläisen outoon huumorintajuun <3

Pppppppssssstttt.. Tosiaan olisi kiva niitä kommentteja ja mielipiteitä saada, kaikkee saa kysyä ja uusia juttuja ehdottaa, niin kirjoitus -kuin videopostauksiin tai ulkoasuun yms :)

Vitutus ja yölliset videopostaus testaukset.

Keksin tuossa jokunen päivä sitten, että voisinpa kokeilla tehdä

jonkinsortin videopostauksen, juttelu ja pölöttäminen kun tulee multa niin luonnostaan. Tuossa äsken

pähkäilin päätä puhki turvaistuimien kanssa, kunnes päätin pitää tauon, testata miten toi webcam toimii

ja jotenkin "Ykskaks haloo" testaus muuttui extemporesti yölliseen vitutus tilittämiseen. Kyseessä oikeasti

testaus, enkä todellakaan ole parhaimmillani, joten Be gentle kommenttienne kanssa. :D

Back in da business

   Monta päivää kotona neljän seinän sisällä kipeänä, likankin kiukuttelua kuunnellen. Pitkään kotona olo ei ole mun juttu, osakseen senkin takia, että mun Adhd aivot kaipaa paljon aktiviteettia ja hektistäkin menoa, muuten meen ns lukkotilaan ja masennusalttiina tunnen tippuvani syvään kuiluun. Paljon kotona oleskellessa tuntuu niin pahalta, että ei aina tiiä mitä asialle tekisi ja usemmiten tuntuu siltä että elämä on menetetty, eikä sille kyllä olekkaan mitään tehtävissä. Nyt kerittiin tän sairastelun aikana käydä psyykkisesti aika pohjalla ja myös muut tämän huomasivat.
   Toinen mielialavaihtoehto meikäläisellä on se positiivinen, innokas adhd mood, jolloin tuntee itsensä voittajaksi, kun pystyisi tehdä mitä vain. Tänään pitkästä aikaa tuntui siltä.
   Mulla on kaks aivan eri ääripäätä, kaks eri Emmiä, lähes kuin alter ego. Se kaksi eri ihmistä löytyy monella eri tasolla ja joillain tasoilla olen todella pitkään saanut painia kahden roolin välissä, varsinkin Laran syntymän jälkeen. Kaikkia ääripäitä ja näitä tasoja en jaksa alkaa sepostamaan, mutta kerron teille tärkeimmän. Haluan olla Laralle paras mahdollinen äiti, olla aktiivinen kaikissa lapsitapahtumissa ja jutuissa, Laralle saada kaikki mahdolliset vimpaimet ja olla todella läsnä, omistaa 100% itsestäni, ajasta ja varoistani ollakseni paras mahdollinen äiti. Toisaalta taas en halua unohtaa entistä Emmiä, sitä jolla oli vilkas sosiaalinen elämä, lähinnä baareissa, pelasi päivät pitkät bilistä, ulkonäkö oli tärkeä seikka, hieman itseensä panostaminen. Sai olla itkekäskin, itsenäisyydestä puhumattakaan.
   Tällä hetkellä yritän todella painotella näiden välillä, tietenkin äitiys menee edelle, mutta elämän ei pitäis loppua siihen kun tulee äidiksi. Julmasti sanottuna, elämässä voi olla muutakin, kuin se lapsi, paskavaipat, vaunut, soseet, äitien väliset kilpailut ja huomhuom korvikehan on saatanasta ja sä oot paskaäiti. Meni tovi, ennenkun tajusin itsekkin tämän ja enää ei tule ihan niiiiin huono omatunto siitä, että laittaudun täyställinkiin, ostan ITSELLENI jotain, laitatan kynnet, otan omaa aikaa, lähen hittovie vaikka sinne baariin. Alotin jopa uuden harrastuksen. Hertsyykkeri, eikä se ole edes vauvauinti, vaan se on mun ihan oma juttu, jossa en anna ajatustakaan lastenhoidolle. Nykyään kun katsotaan kuin halpaa makkaraa, kun kaupungissa vaunuillessa sulla on päällä jotain muutakin kun kollarit ja hupparit ja päässä 10 sentin juurikasvu. Mun mielestä tarjousnakeilla ei oo varaa puhua.
   Ihmiset kysyvät vähät väliä, että miksi sulla roikkuu Superman logo kaulassa. Ensinnäkin Clark Kent on hot. Mutta toisekseen, se on mulle se muistutus, että voit saada molemmat elämät, vaikka ne kuinka olisivatkin kaukana toisistaan. Clark Kent, päivisin nörtti toimittaja, öisin supersankari. Emmi Oravainen, kaikkensa antava äiti, jolla on myös elämä, johon sisältää itsestä huolen pito, baareilu, tankotanssiharrastus ja kaikki muut omat jutut.
 
   Nää asiat on mulle niin syvällisiä ja tärkeitä, niillä on iso merkitys. Niitä on vaikea pukea sanoiksi ja joittenkin mielestä kuulostaa ehkä naurettavalta. Se kumminkin täytyy muistaa, että elämänarvot on laitettava järjestykseen, silloin voit tehdä lähes mitä vain. Äärilaitoja ja ylilyöntejä valitettavasti näkee kyllä, niin katukuvassa kuin tuttavapiirissäkin.

   Mutta tosiaan. Rötväsin tänään taas sohvanpohjalla harmitellen elämääni, kun sisällä kävi polte, että nyt perkele Emmi perse ylös ja liikenteeseen, vaikka väkisin. Pakko herätellä aivoja. Mitä kauemmin kotona on, sitä pahempi olo tulee ja sitä vaikeampi aina lähteä ja helpottaa oloa. Päässäni alkoi soimaan Rocky elokuvan innoittamana Eye Of The Tiger(eläydy ja laita soimaan) ja raivolla oikaisin parin päivän hiustakkuni ja hyökkäsin suihkuun. Oli sheivauksen aika. Se on meikäläisellä monesti se mielialamittari. Samalla hemmottelin hieman platinapäätäni hopeashampoohoidolla. Suihkusta tullessani, rasvailin kuivuneet kinttuni tuoksuvalla rasvalla, pakkeloin itseni pitkästä aikaan peruskuosiin ja puin päälle muutakin kuin aamutakin. Katsoin peiliin ja totesin; Back in da business. Peilistä näin itseni ja huomasin hymyileväni. On se vaan niin kivaa saada oma itsensä monen päivän jäliltä takaisin, jokseenkin vielä niiskuttavan ja yskivän version.

Pikku pyykkivuoro taustalla odottaa viikkausta.. Ei jaksais..

   Vielä ennen ulko-ovesta poistumistani, hengitin pari kertaa syvään henkeä, edelleenkin Eye of the tigerin soidessa päässäni. Ulos päästessäni, vastassa on heti vilkas autotie. Koin oikeasti kylmiä väreitä siitä liikenteen metelistä. Kävelyvaloissa odotellessani kerkesin jo sulkea silmäni, haistelin hieman pakokaasuilmaa ja kuuntelin ihmishälinää ja autoja. On se ihanaa asua kaupungissa, eikä ole edes sarkasmia. Hälinä  on mun juttu. Huomasin fiilisteleväni yhdet vihreät valot, mut ei se mitään, mulla ei ole kiire tänään.

Myöskään löysiä toppeja en osaa käyttää, mut oli söpö ja HALPA!

   Lähdin kaupungille pörräämään, ajattelin piristää itseäni jotenkin. Noh, mitenkäs muutenkaan kun shoppaillessa. Matti on kukkarossa, mutta haistatin matille pitkät ja päätin, että NYT ostan itselleni jotain. Mukaan lähtikin ennestään hyväksi todetut, kylän ainoat oikeankokoiset rintsikat, pari tuubihuivia, löysä maastokuvioinen toppi Seppälän lasten puolen -50% osastolta, sekä urheilutoppi, vai rintsikatko ne oli.
 

Pääkallo ja maastotuubihuivit, en tosin osaa näitä tämmösiä käyttää..

Elämäni ensimmäinen urheiluvaate, saa nähä jääkö käyttöön.
Ps. Tiedän ettei noiden alla taideta rintsikoita käyttää.
Pss. Minulla ei ole noin isot boobsit, Cubuksen
rintsikat on vaan uh <3 T: 65A

   Kävin myös pyörähtämässä kahvilla parin mammakaverin kanssa. Vaikka kuin oli ääni painoksissa, niin oli niin ihanaa kuin sai puhua jollekkin, jopa niinkin että vastaukseksi sai muutakin kun jokeltelua. Eikä se koffarin kahvikupponenkaan todellakaan pahaa tehnyt.
   Kahvittelun ja kaupoissa pyörimisen jälkeen
alkoikin kello olemaan jo sen verran paljon, että tapaamme likan kummisedän kanssa keskustassa, josta lähdemme yhtä matkaa mun luokse. Hra kummisetä jää ekaa kertaa Laran kans kahdestaan, tosin tunniksi vaan, mutta onhan sekin jo jotain.
  Klo 19.15 oli eessä tankotanssitunti "pitkästä aikaa"! Jeeee! Vaikkakin jännittää, olkapää alkaa olla parempi, mutta silti saa olla varuillaan. Oletin myös jylläävän flunssan hidastavan menoani tunnilla, mutta ehei. Yllättäen myös mammakaveri sattui samalle tunnille ja tunti oli tosi kiva, helppo, mutta silti kiva. Kunto kesti, eikä olkapään kanssa ollut ihmeemmin ongelmia. Huomenna tankoillaan taas, en malta oottaa! Jokohan sitä kehtais jo olla toi urheilutoppi päällä? Näh, ei kyllä tällä mahalla.

 

   Huomenna yritän selvitä kouluun pitkästä aikaa. Edessä taitaa olla 10 tunnin koulupäivä, mutta skippaan kyllä viimeiset tunnit, ei se päiväkotikaan iltaan asti ole auki. Ahistaa vaan mennä sinne, sillä oon varmaan niiin jälessä ja ihan ulkona piireistä ja kaikesta. Apuva. Onneks siellä on kumminkin ihania ihmisiä ja ihmisvilinää. Mitä muuta sitä pienen adhd n sielunelämä tarvitsee? Tietty päivän aina kruunaa Laran hymy ja hekotus päiväkodista noudettaessa.

Pppstt.. Kiitän mikäli jaksoit lukea tänne asti ja pahoittelen sekavaa juttua, pää käy samaan aikaan ylikierroksilla ja lyö tyhjää, joten aivoituksia on vaikea pukea sanoiksi, kuten ylhäällä sanoinkin. Haluan pahoitella myös huonolaatuisia kuvia, tuo minun S2 reppana ei hirveisiin pysty, ei sitä mopolla mahottomia. Kehitysideoita ja kommentteja otan mielelläni vastaan, myös anonyyminä.

Sairastelua

   Meistä ei ole muutamaan päivään kuulunut, koska ollaan likan kans molemmat TAAS kerran kipeenä. Minä lähinnä. Kuumetta, yskää, nuhaa, poskiontelontulehusta, kurkku kipee ja korviinki heijastaa. Tässä parin kk aikana ollut semmosta kierrettä, että kovin montaa täysin tervettä päivää ei ole ollut. Harmittaa, kun oon koulusta joutunut olemaan pois ja varmasti jääny jälkeen nii pirusti, enemmän kun tosiaan on varmaan poissaoloja kun paikallaoloja. Tää kotona olo tympii paljon ja sen huomaa mielialastakin, pari päivää kun ei oo oikeen tullut mitään tehtyä, eikä voinukkaan, niin tuntuu oikeesti että iskee niin paha masennus ettei jaksa tehä mitään, eikä asiaa helpota se, että kipeenä sitä kerkes saada taas semmosen sotkun aikaan, että ei tiiä mistä alottaa siivoamaan.
   Kerkesimpä kumminkin sunnuntaina pyörähtää Kävelykatukirpparilla myymässä kampetta. Keli oli kiva ja viime toukokuussa samaisesta tapahtumasta sainkin ihan hyvin rahaa. Tällä kertaa tuntui olevan eniten mummoja liikenteessä, joita ei tainnut meikäläisen vaatteet, (pinkit)sisustusroinat ja vauvanvaatteet kiinnostaa, joten tällä kertaa ei niin hyvää tiliä tullut, mutta tappiolle en sentäs jäänyt ja pääsipähän vähän tavaranpaljoudesta eroon, jota vieläkin löytyy niin maan perkeleesti. Toivottavasti tulis lisää kirppistapahtumia, että sais kaappeihin tilaa ja tietty lisärahaa säästöön Laran tulevaa huonetta varten. En malta oottaa et saatais asunto, pääsis sisustaa ja sit kehtaiski jakaa teidän kanssa enemmän kuvia meidän asunnosta. ;D Pst. Mulle saa vinkata mikäli näätte jossain hyväkuntoista, reilunkokoista kaksiota tai kolmiota, mielellään mahd lähellä keskustaa.
 
   Huomenna mulla on muuten pitkästä aikaa tankotanssitunti, olkapää on alkanut olemaan yhteystyökykyinen, joten uskaltaa lähteä yrittämään flunssasta huolimatta. Toivotaan nyt tosiaan, että olkapää kestää, eikä kipeydy uudestaan. Niin on ikävä tankoilua, vaikka vasta pari kertaa sitä kerkesi kokeilla, mutta tympäsee, kun ei ikinä ole yhtikäs mitään, muutakun kotona nyhvöttämistä ja tietokoneella ihmisten ahistelua. Ilmottauduin myös pitkästä aikaa paikallisiin biliskisoihin Playerssiin ens viikonlopuks, vähän jännittää koska en oo biliskeppiin koskenu öö.. No en ees muista ja se kertoo jo jotakin! Mutta ompahan kiva saaha vähän omaa aikaa aikuisten kesken ja nähdä kavereita. Mä niin vaan tarvisin omaa aikaa enemmänkin!
 
   Tässä parissa päivässä silti tullut herätys, että ei herranjumala, mun vauvahan on jo iso tyttö! Makoilin sohvalla vessapaperirullakainalossa nenää niiskuttaen, Lara könyää sohvalle viereen, ottaa rullasta palan paperia, päästää niistämisääniä ja alkaa niistämään mun nenää. Sen jälkeen syöttää mulle maissinaksua ja hoivaa muutenkin. Kauhia kiipeily joka paikkaan ja välillä oikeasti yllättyykin, miten hoksaavainen tuo likka on, miten paljon se kiinnittääkin huomioo asioihin mitä tekee ja mitä ympärillä tapahtuu. Ymmärtää todella suuresta osaa tavaroita mitä niillä tehdään ja monia sanojakin jo tulee, kävelyä unohtamatta.
   Käytiin tänään siistimässä Poopolassa pöytää ja Lara huoppui ympäriinsä kirpparilla hyllyjen välejä, kunnes vastaan tuli Laraa isompi, n. pari vuotias tyttö rattaissa. Lara pysähtyi, hymyili omaa irvityshymyään ja alkoi osoittelemaan ja kovaan ääneen huutaa että "Vauva!" Siinä yksi jos sun toinenkin repesi nauruun, koska Lara oli varmaan tuplat pienempi, mutta neiti luuleekin olevansa vähän pikkuvanha. Hetki sitten kun oltiin iltatoimiin rupeassa, ihmettelin, mikä kolina vessasta kuuluu ja menin katsomaan. Lara oli siirtänyt suihkupenkin lavuaarin eteen, noussut sille seisomaan ja oli ilmeisesti käsiään alkamassa pesemään ja hamusi hammasharjaa hyllyltä. Välillä tuo omatoimisuus vähän pelottaa, koska ikää vasta 1v2kk, eikä taidot aina vastaa ihan innostusta.

Löysimpäs Laralle tämmösen ihanan yökkärin, löytyy tähteä, pinkkiä ja leokuvioo. Mitä muuta enää tarvitsee?

   Btw. Olisko huono idea, että tekisin videopostauksia joskus? Jos siis osaan. Varmaan laatukamaa tulis kännykällä tai weppikameralla, mutta oispaha ehkä ees jotain? Tykkään nii kovasti pölistä, niin voisin tuon toteuttaakkin mikäli kiinnostuneita on :) Ja edelleenkin otan kirjoitus/videointi aiheita ja kysymyksiä vastaan ja kommentteja otan hyvinkin mielelläni vastaan!

Ensimmäinen blogi haaste!

   Jeee, sain vihdoinkin ensimmäisen haasteen. Haaste tuli Mamskis blogilta, käykää ihmeessä selaamassa, mielenkiintoinen blogi!

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Kiitä antajaa ja linkkaa bloggaaja jolta haasteen sait.
2. Vastaa kysymyksiin.
3.  Keksi 11 uutta kysymystä.
4. Valitse viisi blogia joilla on alle 100 lukijaa ja kerro haasteesta jättämällä kommentti.

1. Minkä ikäinen olet, missä kuussa vietät syntymäpäivääsi ja mikä olet horoskoopiltasi?

Olen 20 vuotias, kesäkuussa täyttänyt, joten horoskoopiltani olen Kaksonen. Mitä näitä horoskooppi analyyseja katsonut, niin melko osuvia meikäläisen kohdalla
2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia ja mistä keksit aloittaa?

Blogia olen kirjoittanut vasta about pari viikkoa, vaikka pitkään pitänyt aloittaa. Tykkään kovasti kirjoitella ja avautua, joten blogi oli hyvinkin luonteva valinta tilityksille ja hypetyksille.
3. Mitä harrastat ja kuinka kauan olet sitä harrastanut?

Biljardia olen harrastanut pienen ikäni, mutta tytön syntymän jälkeen on jäänyt taka-alalle ajan ja rahanpuutteen takia. Nyt uutena innostuksena on tullut tankotanssi, jota jokusen kerran käynyt kokeilemassa ja monta edessä, kun olkapää antaa periksi.
4. Omistatko lemmikkieläimiä ja jos et, tahtoisitko omistaa?

Vilhelmi pupu löytyy tällä hetkellä. Rakastan eläimiä ja haluaisinkin kissoja, koiria, käärmeitä, frettejä, pantterin, elefantin.....
5. Mitä lempinimiä sinulla on?

Ei mitään "vakiintunutta", mutta Emppu, Emeritus ja Orkku on joskus esiin putkahtanut
6. Oletko hyvä tekemään ruokaa ja kuka teidän talossa kokkaa?

Oon hyvin rajoittunut ruuan laittaja, enkä sitä oikein harrasta, mutta on ne omat pravuurit ja silloinkun ruokaa teen, niin aina on kyllä ainakin omasta mielestä hyvää ollut!
7. Mitä ostaisit ensimmäisenä, jos saisit yhtäkkiä paljon rahaa?

Paljonko on paljon rahaa? Jos saisin Minun paljon, niin ostaisin varmasti asunnon ja auton.
8. Missä asut ja mikä on parasta asuinpaikassasi?

Olen aina asunut Jyväskylässä, tällä hetkellä keskustassa. Tykkään paljon keskusta-asumisesta ja täällä sitä varmaan asuisi, jos jossain päin Jkl pitäisi.
9. Mikä on parhain sekä huonoin puoli sinussa itsessäsi?

Paras puoli.. Apua. Noh, olen kuulemma avoin ja huumorintajuinen, itsessäni arvostan myös rehellisyyttäni. Huonoimpina puolina varmaan äkkipikaisuus, temperamenttisuus, jääräpäisyys ja mitä näitä nyt on.
10. Kuinka kauan olet seurustellut tai jos olet sinkku, kuinka kauan olet sinkkuna ollut?

Sinkkuna olen, ja oikeasti sinkkuna ollut useamman vuoden. Varmaan pari vielä edessä, ainakin näillä näkymin.
11. Mikä saa sinut nauramaan?

Ystävien seura, kaikki todella väsynyt läppä, musta huumori, kaikki sketsit, Laran hassut jutut ja jossain mielentilassa sitä nauraa kyllä kaikelle!

Mä nyt en haasta ketään, koska ensinnäkin olen niin uusi blogitouhuissa, että en oikeastaan itse edes seuraa blogeja, jotenka en osaa tai tiedä ketään haastaakkaan. Jatkossa lupaan seuraavissa haasteissa haastaa!
(pssst.. Ei muuten mitää käryy mistä noi valkoset laatikot on tähä tekstiin tullu..)

Parin päivän kuulumisia ja kirppislöytöjä

   Pahoittelen, etten pariin päivään ole mitään postaillut, vaikka kuinka uhkailin kirjoittavani joka päivä, mut paskanmarjat mä mitään oo jaksanu. Oon tosiaan tiistaista asti ollut tutustumassa päiväkotiin. Tämä neljän päivän "harjoittelu" on koulun puolesta, ideana tutustua muuhun kuin omaan sosiaali -ja terveysalan paikkaan. Ihan tolkuttoman vaikee oli miettiä, että mihkähän sitä menisi, vaikka kyse vain parista päivästä. Päätin sitten kysyä Laran päiväkodista, mutta eskarin puolelta. Rakastan lapsia, joten päiväkoti valinta oli aika luonteva.
   Mukava saada vähän erilaista näkemystä eskarilaisten kanssa toimiessa, sillä viimeaikoina, kun tullut tuota pikku likkaa ja muita vauvoja vaan kateltua, sitä unohtuu, että isoja lapsiahan näistäkin vielä tulee ja jo muutaman vuoden päästä! Minä kun puhun vieläkin 4-5vuotta vanhoista asioista että "Mä tossa yks päivä..".
   Eskarilaisilta tulee välillä niin ihania älynväläyksiä, kun ovat kumminkin jo niin pikkuvanhoja, mutta kumminkin niin pieniä. Tähän mennessä mieleenpainuvimpia oli, kun eräs tyttö voiteli näkkäriä ja kertoi "Mä rakastan voita. Mä rakastan voita niiiin paljon. Tai no, rakastan kyllä Aleksia enemmän.. Eikun kyllä mä rakastan molempia yhtä paljon!" ja huokaus päälle.    
   Nauramatta en myöskään voinut olla, kun eräs poika mulle piirsi Gangnam Style kuvan ja päälle tanssi sen laululla säestäen. Onneksi ovat tytön kanssa samassa talossa, niin pääsee joskus vaikka moikkaamaankin muksuja, kyllä niihin kerkiää parissakin päivässä jo kiintyä.
 
   Eilen iltapäivästä lähdettiin kaverin ja hänen muksunsa kanssa pyörähtämään kirppareilla ja marketilla. Kävin taas lastenkirpparilla siistimässä vähän omaa pöytää, sillä otin taas raha-ahneena viikon lisäaikaa ja siisti pöytä houkuttelee ostajia. Itse en sieltä mitään löytänyt, mutta lähdimme seinän taakse isolle Kirpparilla.fi ja sieltähän taas tapani mukaisesti löysin sitä sun tätä.

Mammut seinähyllyjä, verkkoputkilo, sisustusteksti ja kirjatuki.

   Vaikkei Laralla (vielä) olekaan omaa huonetta, olen pikkuhiljaa alkanut hamstraamaan varastoon sisustusjuttuja aina kun kirpparilta tai jostain löytyy jotai aarteita. Why not, kun kerran sisustusvisiot lastenhuoneeseen ovat päivänselvät ja kirkkaana mielessä. Laran huoneen olen päättänyt sisustaa pääosin pinkillä, vaaleanpunaisella ja limenvihreällä, teemana Hello Kitty.
   Olen lähes pakkomielteinen keräämään kaikkea Hello Kitty sisustusjuttuja ja nyt on myös tullut Ikean Mammut sarjan tuotteet meillä suosioon ja löysinkin kirpparilta 3kpl limen vihreitä seinähyllyjä. Pinkki Mammut tuoli odotteleekin jo varastossa, haaveina olisi vielä roosana mm sänky, lipasto, vaatekaappi ja muita Mammut tuotteita. Myös tuo verkkoputkilojuttu pinkkinä löytyi, varastossa samanlaisia löytyy jo limen vihreänä, taisi vaaleanpunainenkin olla. Sisustusteksti ja ja kirjatuki ovat parin päivän takaisia löytöjä Prismasta, samaa sarjaa jotain taisikin jo löytyä.

   Löydän todella harvoin Laralle mitään ostamisen arvoisia vaatteita nirsouteni takia, mutta nyt löytyi Cittarista niiiiin Laran body! Todella osuva jekkuja keksivälle, velmulle Laralle, joka on juuri alkanut "täyspäiväisesti" kävelemään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole Laran kanssa ikinä kyllä puuttunut. Mutta eipähän tuu tylsää! Kirpparilta löytyi myös aivan ylisöpöt talvikengät kokoa 19. Saattavat olla talvella jo pienet, mutta eivätpä olleet hinnalla pilattu, joten pakkohan ne oli varulta ottaa!

   Itselleni en mitään ihmeitä löytänyt, muutakun yhden lempivaatemerkkini topin, elikkäs Ed Hardyn. Kyseisiä toppeja löytyy jo vaikka minkälaisia ja värisiä, mutta itseasiassa tämä on ensimmäinen valkoinen! Ja puoli-ilmainen oli sekin, liekö syynä, että Ed Hardy on niin "out", mutta ei siihen puoleen, pihalla se oon minäki.

  

   Tää ilta onkin mennyt kokopäivä kotona, yrittänyt aikaseksi saada siivota, mutta eipä sitä taas aikaseksi saanut ja sitten tulikin pari mammakaveria vauvoineen kylään, juuri nämä, keiden kanssa tankoilemassakin ollaan käyty. Harmittaa todella paljon, että itse ei hetkeen pääse tankoilemaan, olkapää on ollut kipeä ja reistaillut ja kävinkin sitä lääkärissä näyttämässä. Lääkäri laittoi hetkeksi stopin tankoiluun, mutta ei osannut varmaksi sanoa mikä siellä häikkää. Pari viikkoo buranaa naamaan, jos ei ala helpottamaan, niin fysioterapeutti kutsuu. Mä niiiiiin toivon, että olisi joku pieni revähdys tai muu, mikä menisi itsestään ohitte. Tosi tympeetä, just kun oli päässy tankoilussa vauhtiin! Noh, mutta jäsenyyttä on jäljellä vielä 5 kuukautta, eiköhän sitä vielä kerkiä.

   Ready Set Pole :n jäsenyys sisältää rajoittamattoman oikeuden tanko ja tolppatanssi kursseille, mutta noin kerran viikossa järjestetään syvävenyttelytunti. Olkapäästä huolimatta, ajattelin eilen illalla lähteä siellä käymään ja tunti oli positiivinen yllätys! Tunti oli alkoi 20.30 ja menin paikalle hyvissä ajoin, mutta myös jokseenkin arkaillen, sillä sana "venyttely" särähtää korvaan niin pahasti näin anti-atleettiselle ihmiselle. 

   Syvävenyttely olikin äärimmäisen rentouttavaa, hämärässä valaistuksessa ja rauhallisen musiikin tahtiin tehtävää venyttelyä, jossa jokaisessa liikkeessä oltiin n. 4 minuuttia ja tyynyjä sai ottaa mukaan tukemaan liikkeitä ja rentouttamaan muuta kroppaa. Muutaman kerran meinasin jo melkein tapani mukaan torkahtaa.

   Tunnin jälkeen olo oli kuin hierojalla olis käyny, kotia päästessä oli vaan kaaduttava suorilta jaloilta sänkyyn ja jätettävä iltapuuhat aamuun. Menen varmasti myös jatkossakin, varsinkin, jos tuolla tapaa iltaisin niitä on. Äärimmäisen hyvä unilääke, suosittelen kaikille, joilla stressiä pukkaa!

Ihan semmonen asiasta villasukkaan. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä Julkkis-BB stä?

Materialisti Minä

Hei! Olen Emmi, shoppailuholisti ja materialisti. Ulkonäkö on minulle tärkeää ja raha tekee minut onnelliseksi.

  Myönnän, mä RAKASTAN kauniita tavaroita, sisustamista, vaunuja, kenkiä, vaatteita... Lista on loputon. Olen tullut siihen tulokseen, että olen materialisti. Uudet tavarat ja asiat tuo semmoista tyydytystä, että alta pois. Onko ihanempaa kuin saada uudet sohvatyynyt, korkkarit tai vaunuihi jotai uutta? Ja ei, seksi jää kakkoseksi tässäkin. Haluan esitellä ja kertoa teille hieman aarteistani, jutuista mistä tykkään ja keräilen.

Aivan ensinnäkin, ehkä pahin ja kallein pakkomielteeni on vaunut ja rattaat. En omista autoa, joten olen täysin rattaiden varassa ja kuljen niillä hyvin aktiivisesti, jonka takia haluan niihin panostaa, en vain teknisissa puolissa, vaan visuaalinenkin puoli pitää olla kunnossa. Emmaljungaa sen on oltava.

Kotoa löytyy Emmaljunga Scooter S Black/Pink rattaat. Pahoittelen huonoa kuvaa. Todella näppärät ja kevyet kaupunkikäytössä ja lempivärit musta/pinkki/valkoinen löytyy. Kuten kuvasta hieman näkee, olen itse rattaita hieman tuunannut mm Elodie Detailsin istuinpehmusteella ja sadesuojalla ja omin pikku kätösin lisäillyt hieman niin paljon rakastamaani BlingBlingiä.

Sitten löytyy Emmaljunga City Cross White Croc valkoisella rungolla lähinnä lenkki ja talvikäyttöön. Ihanat valkoista keinonahkaa olevat, tosi helpot pitää puhtaana. Näihin pitäis jotain tuunattavaa vielä keksiä, tosin näissäkin vierailevana tähtenä noita pallokuvioisia lisävarusteita löytyy.

Tämän näkönen Emmaljunga kööri löytyi vielä vähän aikaa sitten, mutta olen raaskinut luopua ylimääräisistä, joskin pikku itkujen kera. Parhaimmillaan meillä ollut 6 vaunut/rattaat.

Hyvin lähellä sydäntä on myös sisustaminen. Sisustuksessa rakastan valkoista, mustaa, harmaata ja hopeaa pikku blingbling twisteillä. Tämän hetkistä asuntoa ei edes tee mieli sisustaa, koska haluan löytää asunnon lähiaikoina ja panostaa sitten siellä. Tietty myös näin opiskelijalla tuo budjetti tulee vastaan, ei ole mitään halpaa tuo sisustaminen, varsinkaan meikäläisen maulla. Tällä hetkellä kaikki sisustusjutut ovat vieläkin muuttolaatikoissa vaikkei muuttoa tapahtunutkaan, mutta laitetaas pari, ehkä ei niin edustavaa kuvaa kumminkin esille. Jatkossakin aion taatusti postailla lisää sisustuksesta, uusista hankinnoista, ihailuista ja haaveista.

En vaan malta oottaa että sais isomman ja kivemman asunnon, pääsis tavarasta eroon ja uutta tilalle! Ja tosiaan pahoittelen kuvien laatua.

Kuten ylempänä sanoin, rakastan myös vaatteita ja kenkiä. Niitä en viitsi alkaa erittelemään erikseen, mutta pakko jakaa teille mun tämän hetkiset lemppari popot!

Blingbling <3

Rakastan myös ulkonäöstä huolehtimista. Minulla on oma, aavistuksen vahvakin tyyli. Meikkiä on usein paljon, hiukset moniväriset, sillointällöin löytyy rakennekynsiä ja myös tatuointeja ja lävistyksiä löytyy ja molempiin, varsinkin tatuointeihin on krooninen kuume.

Mutta eipä se oo tainnut omena kauas puusta pudotakkaan. Larasta parasta on hengailla äitin vaatehuoneesssa, sovitella äitin vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja ja tietty harjailla hiuksia ja käydä vähän äidin meikkilaukulla.. Kauhistuttaa. NYT JO. Mitä tää on kun Lara on 4-5 vanha?

  

Baareilua ja babyshowereita

  Olipas taas kerran mukava viikonloppu takana, ei tosiaan ole tarvinnut kotona kokoaikaa nököttää. Lauantaina sain päähäni, että NYT on päästävä tuulettumaan, kiristää sen verran pipoa. PAKKO saada vähän omaa aikaa ja aikuisseuraa. Tyttö ollut hieman nuhainen ja myös kärttyinen, mikä itseenikin on tarttunut, niin nuha poskiontelontulehduksen maustamana, kuin myös iso kiukku. Sainkin lapsenvahdin ja houkuttelin pari mammakaveria mukaani yöelämään. Ihan limsa ja kahvilinjalla oltiin, itsekkin autolla, kuten aina. (Juksasinpas, yhden join!)
  Iltaan mahtui niin paskanjauhantaa, syvällisiä keskusteluja, karaokea ja tietenkin tanssia. Ja ei, karaokeen tai tanssimiseen EI tarvitse alkoholia. Itse tykkään käydä baareissa, mutta alkoholi ei niinkään oo mun juttu. Osaan pitää yhtälailla hauskaa selvinpäinkin, josta paljonkin saa oudoksuvia kommentteja ja varmaan piilojuoppona pidetään. "Miten sä voit olla selvinpäi baarissa?" "Ootsä paksuna?" "Ooks muslimi? Uskovainen? Lahkossa? Jeesus? Jumala?" Miksi sille pitää olla joku erityinen syy, jos ei juo? Miksi olet erilainen, jos et juo? Mun mielestä alkoholi on vaan pirun hyvä tekosyy kaikelle toilailuille ja itsetunnon kohottaja, myös vähän niinkun lapselle joku uniraasu tai pehmolelu. Siihen on hyvä turvautua. Eniten ihmetyttää ja myötähäpeää aiheuttaa ne ihmiset, keistä tulee niin idiootteja alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta silti ei osaa sitä säännöstellä. Itsestänikin tulee humalassa vähän epämiellyttäviä piirteitä esiin ja siitä syystä osaankin alkoholin juontia rajottaa. En mä halua pöllöillä ja seuraavana päivänä pistää humalan piikkiin ja pestä kädet asiasta.
  Mutta tekipä kyllä hyvää päästä vähän nollaamaan päätä! Myönnän kyllä, että pienimuotoinen kaipuu on aikaan ennen äitiyttä. Lähinnä siihen, että omaa aikaa oli, pystyi lähteä milloin ja miten halusi, ei tarvinnut vilkuilla kelloa, eikä aina iltaa viettämässä iskenyt sydäntä riipivä ikävä, tuska ja mietiskely, että mitenköhän Laralla menee, vaan pystyi vilpittömästi pitämään hauskaa. Ennen Laraa viihdyinkin paljon yöelämässä ja olin todella paljon liikenteessä. Sosiaalinen elämä oli vilkasta ja aktiviteettia arjessa oli paljon. Reissailin ympäri Suomea biljardikilpailuiden perässä ja treenaillessakin meni päivät pitkät. Laran syntymän jälkeen on saanut kyllä hyvästellä entisen elämän, mutta auttamatta sitä vieläkin ikävöi.
  En sano, että tämänhetkinen elämä olisi aivan suolesta, elämä on on melko ihanaa, ei todellakaan täydellistä, mutta hyvin erilaista kuin ennen. Se ammottava aukko jossakin sisällä on täyttynyt, elämällä on tarkoitus, mutta karu tosia asia, että kaikkea ei voi saada. Aikuisiksi kun tullaan, on pakko hieman priorisoida asioita ja puntaroida arvojen välillä. Juuri tämmöistä identiteettikriisiä olen niin hyvässä kuin pahassa kokenut viimeisen vuoden. Tämä on myös tarina Superman kaulakorun ja fanituksen takaa. Clark Kent, eli Superman, päivisin toimittaja, öisin supersankari. Kamppailee kahden identiteetin välillä, mutta yrittää panostaa molempiin toista roolia unohtamatta. Tähän itsekkin haluan tähdätä. Haluan olla hyvä äiti ja huoltaja, pitää huolta kodista, mutta unohtamatta itseäni, sitä omaa aikaa, omaa identiteettiä, niitä pieniä asioita, esimerkiksi laittautuminen, harrastukset, ystävyyssuhteet, kaikki muu kuin äiti-minä. Välillä pitää olla terveelläkin tavalla itsekäs. Äidiksi tullessa ei tarvitse unohtaa omaa olemassaoloa. Itse näin tein, nyttemmin yrittänyt asiaa korjata ja jopa joskus itseenikin panostaa.


  Tänään sunnuntaina olikin sitten hieman erilainen päivä. Laran kummitäti on viimeisillään raskaana ja hänen avokin innoittamana päätimme järkätä ylläri Baby Showerit eli vauvakutsut. Juhlat tulivat about parin päivän varoitusajalla, enkä koskaan ennen ole ollut semmosissa, joten hieman meinasi jännittää. Pari tuntia ennen h-hetkeä asunnon ollessa tyhjillään, lähdimme sinne Saanalta järjestelemään, laittelemaan tarjottavia valmiiksi, väsättiin vaippakakku loppuun ja suunnittelemaan illan ohjelmat loppuun. Jänsktti tosi paljon, että minkälaisen vastaanoton yllärijuhlat saavat, vaikka juhlakalu itse on pitkään harmitellut vauvajuhlien väliin jäämistä, viimeksi kuulemma edellisenä päivänä. Nuoren parin saapuessa takaisin kotiin, oli vastaanotto postiviinen ja pääsimme jatkamaan tyttöjen iltaa. Söimme ihtemme ähkyiksi, tehtiin masukipsi (mistä tuli niin upeee!), pikku paino/pituus/syntymäpäivä arvuuttelua ja tietty pikku synnytyspelottelut kuului myös asiaan. Nyt ollaankin sitten harvinaisen rikkipoikkikatki ja väsy, ei kyllä haittaa yhtään että huomenna pukkaa etäpäivää koulusta!

Vaippakakkua ja lupauksia