Sisustushaaveita

   Pahoittelen hirmusesti, ettei musta ole moneenmoneen päivään kuulunut, mutta nyt on oikeesti hyvä syy; mä sain kämpän, muutto 1.12! Vihdoin ja viimein! Nyt on ollut tosiaan tosi kovat odotukset tän suhteen, sillä ajattelin laittaa asuntoa hieman, maalia ja tapettia muunmuassa, koska haluan tästä pitkäaikaisen kodin, jossa viihtyä.
   Kyseessä on 70 neliöinen keskusta kolmio, samalla kadulla, mutta kortteli ylöspäin. Asunnossa on jopa oma sisäänkäynti, ei siis enään rattailla ryskyttämistä rappusissa, ai että mä tykkeen! Lara saa oman huonee, minä myös. Keittiö ja olohuone ovat erikseen ja myös vessa ja suihku, joten pääsee tosiaankin toteuttaa itseään sisustuksessa.
   Lisähaasteita sisustamiseen tuo myös se, että kyseessä on vanha liiketila ja joissain asioissa se näkyy ehkä turhankin paljon. Katossa loisteputkivalaisimet, keskellä seinää semmonen pistokelistamötikkä, keittiö on aivan supermini persläpi, ilmastointikanavat paistaa ja keittiössä on joku iso, mysteerinen, metallinen, kirkkaanoranssi ovi jonnekkin varastoon.
   Tuun jatkossa postaamaan aivan taatusti sisustusratkasuja uuteen asuntoon ja mielipiteitäkin kaipaan. Tyhjään asuntoon ajattelin mennä ottamaan ennen kuvia ja sitten pintalaiton ja sisustuksen tulosta jälkeen kuvina, toivottavasti eroa on, ainakin positiiviseen päin. :)
   Nyt ollutkin lähes neuroottista tavaroitten karsimista ja pois myymistä ja mietinkin, että pitänee ottaa varmaan kirpparipöytä, ihan siis muualtakin kun lastenkirpparilta. Torissa ja facebookissa olenkin jo jonkinverran myynyt, mutta hermot menee hupivarailijoihin ja pääsishän tuota helpommalla ku tavarat ois jossain silleen vai myytävänä. Mutta käykää ihmeessä kurkkaamassa mun facebook profiilissa olevaa MYYDÄÄN -kansiota!

   Huh, loma alkaa olla lopussa, mutta silti vielä pari vapaapäivää edessä. Keskiviikkona taas koulupäivä ja silloinkin lähdemme päiväksi Peurungan kylpylään kuuntelemaan jaadijaata, jonka jälkeen pariksi tunniksi esim salille tai muita Peurungan palveluja käyttämään. Ai ettien että ja opintoviikkoja vaa ropisee! Eivaa, haluaisin jo päästä vauhtiin, liikaa taas kotona ollut ja aivot hakkaa ihan ylikierroksilla.

Hipster Larasta tullu jo iso tyttö <3

Lomaa pukkaa!

   Oih, keskiviikkona alkoi syysloma! Tai virallisestihan se alkais ens viikolla, mutta torstai oli etäpäivä ja perjantaina päiväkoti kiinni, joten en päässyt kouluun lähtemään. Loma kyllä maistuu, mutta harmittaa, kun ei ole minkäännäkösiä lomasuunnitelmia. Olishan tuo ollut kiva lähteä pitkästä aikaan reissuun, mutta ei nyt tullut reissukohdetta mieleen, mihinkä likan kanssa olisi lähtenyt, saatikka budjetti oisi periksi antanut.
   Loman jälkeen koulussa alkaa 5 viikon "työharjoittelujakso", joka todellisuudessa on vähän leppoisampaa koulunkäyntiä meillä. Yhtenä päivänä mm. lähdetään kylpylä-hotelli Peurunkaan, jossa lähinnä ollaan kylpylässä/kuntosalilla yms. ja syödään. Maistukkaa! Jos tuota vielä saisi sairastelun takia kertyneitä rästitehtäviä tehtyä, että joskus edes selviäis tuolta koulusta pois. Möh..

Täytteinä jauhelihaa, kanaa, salsaa,
valkosipulikermaviilidippi,
ananasta, mozzarellaa, valkosipulia,
tomaattia ja raejuustoa(hyi).

   Muutaman päivää ollut mukamas hirveen kiireistä, käytännön minuuttiaikataululla juossut. Keskiviikkona oli keskustelutuokio perhetyöntekijän kanssa, päiväkodin laulu -ja leikkihetki ja tankoilua, varmaan kertaakaan kerinny perseellensä istahtaa. Torstaina vähän samaa haipakkaa, tankoilua, kämppänäyttöä, marketeilla käyntiä ja kirpparipöydän täyttämistä. Ja tosiaan kyllä, vieläkin on pöytä (nro. 34) Poopolassa, johan 5 viikkoo jo takana, kokeillaan vielä 2vk. Siellä tosiaan meidän Laran vanhoja söpöjä vaatteita ja tavaroita myynnissä, omasta mielestä kohtuu hintaan! Illalla väsättiinkin vielä
Laran kummitädin kanssa tortilloja ja tacoja piiitkästä aivaa. Ovat kyllä mun ihan lemppareita, harvemmin tulee vaan itselle tehtyä, mutta paras semmoseen kaverin tai kaveriporukan kanssa syömiseen, kun saa kumminkin lätystään mieleisen tehdä!

Uus pipo löytö lastenosastolta <3

      Olen nyt käyttänyt Ad/Hd lääkitystä Concertaa 5 päivää, joista tosin 4 aamuna lääkkeen ottanut. Yhtenäkään päivänä en oo vielä minkäänlaista vaikutusta tai mitään poikkeuksellista tuntenut, ei helpota ad/hd oireita, ei aiheuta pönttöä tai outoa oloa, ei sitten mitään muuta, kuin suunkuivumista ja tankotunnilla tais kädet hiota vähän normaalia enemmän. Alan tosiaan jo olla sitä mieltä, että nää on niitä paljon puhuttuja lume lääkkeitä. Kyllä, ja tiedostan myös, että muutos pitää lähteä itsestäni ja olen yrittänyt. Oon yrittänyt paljon ja kauan tuloksetta, jonka takia otinkin lääkkeet testiin, olettaen että ne hieman tukisi kaikkea muuta. Toivotaan, että alkaa jelppaamaan annostuksen noston myötä. Voihan myös olla, ettei noilla yksinkertasesti ole vaikutusta muhun ja se oikea lääke odottaa tuolla jossakin. Eihän me kaikki samasta puusta olla tehty. Toiset tykkää Buranasta, toiset Panadolista.


   Asiasta villasukkaan, nyt on avauduttava.. Mä en voi sietää mun kroppaa. Mun tekee pahaa kattoa peiliin päivittäin. Ei, se ei ole siitä että luulen olevani lihava, vaan mä en tykkää olla 42 kilonen muodoton kasa luuta ja nahkaa, vaikka kuinka söis mäkkärissä ja omais huonon ja epäterveellisen ruokavalion. Enkä nyt kaipaa ylimääräisiä kiloja omaavilta "Olisit kiitolline!!!!!" -kommentteja, koska laihuus voi tiputtaa itsetuntoa ihan siinä missä lihavuuskin, myös alipainossa on terveysriskinsä.
   Lihava kyllästyy "läski", "pullukka", "laihuta" ja "käy vähemmän siellä mäkkärissä" -kommentteihin, laihana oon kyllästyny niihin "anorektikko", "luuviulu", "pitääks sut viiä mäkkiin?", "eiks sulla oo varaa syyä?" ja "10v poikakroppa" -kommentteihin. Tympii, kun kaupassa saattaa pienimmätkin aikuisten vaatteet olla isoja, ei löydy istuvia vaatteita, eikä lattaperse näytä hyvältä missään housuissa. Muodottamana luuviuluna naiselliseksi, saatikka seksikkääksi itsensä tunteminen on hyvinhyvin kaukana, voisin sanoo, että 80 kilosenakin tuntis ittensä enemmän naiseks. Olis sitä "mistä ottaa kiinni", olis tissit, olis perse (ah perse, haluun ghetto bootyn). Tisseihinkään en oo tyytyväinen, mutta niistä on turha murista, ne ei mihinkään muutu, muutaku parin tonnin Viro reissulla (Someday... Someday.)
   Nyt en hae sitä takaa, että haluaisin 50 kiloo läskiä. Mä haluun lihasta. Hyvän kropan. Muotoja. Oon aina vihannut liikuntaa ja terveellinen ruoka, kuten rehut ei maistu. Tankotanssimisen tullessa kuvioihin ja tankotunneilla peilejä täynnä olevassa salissa sitä väistämättä näkee itsensä vähissä vaatteissa ja näkee hyviä kroppia. Sitä kautta on tullu se polte, että mä haluun kans reenata itteni timmiks, tehä asialle muutenkin jotain, kuin tankotanssia. Kuntosalille lähteminen taloudellisista, logistisista, lapsenvahdillisista ja ajallisista syistä on mahtodonta, ajattelinkin ottaa tavotteeksi, että treenaisin itteni kuntoon ihan vaan kotikonstein.
   Tuun tarvitsee paljo jelppiä ja vinkkejä, koska en oo ikinä käyny edes kuntosalilla. Saakin antaa parhaat kotivinkit kropan ja lihaksien muovaamiseen! Ajattelin, että teen ihan kunnolla "lähtötaso" -postauksen, jossa kuvaan kropan tämän hetkisen tilanteen, painon, strategiset mitat ja notkeuden, jota haluan tankotanssin takia kehittää, koska olen varmaan kylän kankain alta kuuskymppinen. Oikeesti.

Tää on jotenkin niiiin osuva mulle! T: Lapsena liikunnallisesti lahjakas

Mutta kyllä se tämä taitaa osua ja upota.

 

Ppppssst.... Löysin aivan ihanan Muumipapan sanonnan, simppeli, mutta joutu oikeasti jäädä miettimään ja toteamaan että Totta Saatana!

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis niitä ottamaan vastaa. 

-Muumipappa

Viikonlopun aktiviteetit

   Tähän viikonloppuun on kyllä mahtunut vähän yhtä sun toista, touhua laidasta laitaan. Perjantai baarissa, lauantai lusmuten ja sunnuntai sinkoillen.
   Meillä on koulussa todella hyvä luokkahenki ja päätimmekin pitää yhdessä luokkabileet, ennenkuin luokkamme hajoaa omien alojen opiskeluun. Tällä hetkellä meidän luokalla on meitä hierojia, kehitysvamma-alalta, perhepäivähoitajia ja koulunkäyntiavustajia. Aika sekalainen sakki, mutta hyvää pataa lähes kaikki.
   Luokkalaisemme oli varannut meille kuudesta etiäpäin laitakaupungilta pirtin, johon porukalla keräännyimme aloittelemaan ja luonnollisesti paskaa jauhamaan. Pientä erimielisyyttä tuli tosin baarin valinnassa, sillä 13 ihmistä, 13 persoonaa, 13 erilaista mieltymystä, ei ole mitenkään mahdollista löytää kaikkia 100% miellyttävää kuppilaa.
   Loppupeleissä päädyimme keskustaan karaokebaari Helmeen. Pieni, intiimi kuppila, jossa asiakaskantaa laidasta laitaan, mukava meno ja volyymi sillä tasolla, että omat ajatukset ja puheen kuulee. Mä tykkään "baariaktiviteeteista", eli pakkohan tuo oli käydä laulaa luikattaa biisi jos toinenkin ja käydä haastelemassa poikia biljardin parissa. Parasta.
   Tuommoset kuppilat on niin mun mieleen, ihan silläkin, että paikallisessa tullu vietettyä suurin osa lapsuudesta. Perheemme siis omisti laitakaupungilla pubin, sieltä myös lähtöisin tuo biljardiharrastus, mitä moni on ihmetellyt, että mitä nuori blondi tuommoisen lajin parissa tekee. Sukuvika, sukuvika....
   Seuraavat peliliikkeet saivatkin hieman ristiriitoja aikaiseksi, kun piti matkaa jatkaa yökerhoon. Osa porukkaa lähti sinne, osa tänne, osa kotia, mutta suurin osa jatkoimme matkaa Londoniin, jossa viihdyttiinkin sitten tappiin asti.
   Ilta oli kyllä tosi mukava, toki itselle erilainen baari-ilta, ei niin kaavoihin kangistunut. Luokkalaisista alkoholin rohkaisemana ilmeni uusia puolia, niin hyvässä, kuin pahassakin. Saa nähä minkälaista juttua maanantaina saadaan illasta repästyä ja mitenkä on henki luokassa muuttunut.


   Lauantai meni jättiväsyneenä, vain kotona röhnäten. Ei siis mitään mainittavaa. Mutta tänään, sunnuntaina heräsimme väsymyksestä huolimatta suht ajoissa ja suuntasimme kärryt lähes takapihalla olevaan Lounaispuistoon. Siellä oli puolesta päivästä etiäpäin Eläinsuojeluyhdistyksen järjestämä, jokavuotinen Eläinten päivä. Itse olen hyvin eläinrakas, kodista on melkein aina eläimiä löytynyt. Tapahtuma täynnä koiria ei tehnyt yhtään hyvää tälle lemmikki (lähinnä koira) kuumeelle, kun tällä hetkellä ei meiltä löydy, kuin Viltsu pupu. Lara on myös hyvin eläinrakas jo nyt, telkkarista kun pukkaa jonkin sortin koiramainosta, Lara alkaa hihittämään, haukkumaan ja halailemaan telkkaria. Veikkaan, että ei mene kauaa, kun alkaa se "Äiti mä haluun koiran" -jankkaus, ainakaan jos yhtään meikäläiseen tulee.
   Meidän onneksi, oli ihana ilma, ei hirveän kylmä ja aurinkokin paistoi. Pitäähän sitä pihalla olla, vielä kun tarkenee ilman pilkkihaalaria. Kävimme tietty samalla Lounaispuiston leikkipuistossa Laran kanssa keinumassa ja laskemassa liukumäkeä. Ne on niitä hetkiä, kun tajuaa, ettei mulla enään mitään vauvaa ole. Pikkuneiti juoksee pää kolmantena jalkana ympäri hiekkalaatikkoa ja kiipeilee joka paikkaan.

Laran kevät lookkia; Palloa, mustaa, valkoista ja pinkkiä, pienellä leobardi häivähdyksellä. Avot! Mielipiteitä?

   Tapahtuman jälkeen vein Laran vielä kahvilaan croisantille (Laran herkkua). Tämän päivän halusin olla Laran kanssa oikeasti henkiselläkin tasolla läsnä ja viettää hieman äiti-tytär aikaa. Tottakai olemme lähes kokoajan yhdessä, mutta nyt halusin keskittyä siihen ihan ajan kanssa, keksiä edes pientä aktiviteettia ja hauskuutella yhdessä. Loppuilta oltiinkin lähekkäin, tehtiin kaikki yhdessä, naureskeltiin vain toisillemme ja halittiin. Näitä päiviä, kun voi oikeasti hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa ylpeä äiti.

   Päivä kompensoi hyvin perjantai-illan paskaäititaasbaarissa -morkkista, vaikka hyvin sen tiedostan, että on otettava aikaa myös itsellekkin. Se on erityisen tärkeää näin totaaliyyhoona, kun suihkussa käyminenkään ei ole niin itsestäänselvyys.

Eläinten päivässä lapset (ja aikuiset) saivat teeman mukaisesti halutessaan kissamaalauksen. Tottakai piti Larallekkin saada! Harmittaa vaan, kun ei kotoa löytynyt kissa-asua..

      Tänään sain myös aikaseksi tehtyä jotain, mitä on pitänyt tehdä pari vuotta; hakea lääkkeet. Muutama vuosi sitten mulla diagnosoitiin Ad/hd ja siihen kirjoitettiinkin Concerta(mikälie?) resepti. Lääkityksen aloittaminen pelotti ja mietitytti, enkä ikinä saanut aikaseksi niitä haettua ja sitten oltiinkin jo paksuna, jolloinka lääkkeitä ei saisi syödäkkään. 

   Nyt lääkärille hakeutuessani, olivat he sitä mieltä, että lääkityksen kokeilu voisi olla ajankohtainen ja minua helpottava ratkaisu. Edelleenkin vähän jännittää, koska ei ole tullut särkylääkkeitä tai antibiootteja ihmeempiä tullut syötyä ja karsastan todella paljon lääkkeitä. En tiedä, miten lääke tulee konkreettisesti vaikuttamaan, mutta pelkään, että mä hukkaan itseni, että musta tulee vähä-älyinen mölli, enkä osais enää nauraakkaan. Mietin, että uskaltaisinko huomisaamuna ennen kouluun lähtöä ensimmäisen lääkkeen ottaa, mitä jos mä meen ihan tööt ja jossain pöröissä lähteä pikkuneitiä raahaamaan päiväkotiin? Ei varmaan kahtos pitkään ja olis joku korkeampi taho suht sukkelaan ovella. No, ei nyt sentään ihan semmoseen kuntoon varmaan voi tulla, mutta pessimisti ei pety ja salaliittoteoriat on parasta.

Olisi erittäin kiva kuulla teiltä Concertan käyttäjiltä mielipiteitä ja kokemuksia?

Innolla odottelua!

   Tää viikko on ollu suht lepponen, ma, ti ja pe etäpäivää, keskiviikko ja torstai lepponen päivä koulussa. Mukava taas pitkästä aikaa olla "kunnolla" siellä, ihan sosiaalisistakin syistä. Mutta syy, miksi tässä pikku täpinöissäni olen; Huomenna luokkabileet! Jausaa! Luokkakaverini on varannut huomiseksi jonkin tilan, johon luokkamme menee porukalla alottelemaan jo alkuillasta. Suunnitelmien mukaan matka tästä jatkuu luonnollisesti kaupungin valoihin kreisibailaamaan, tosin toivottavasti karaoken kautta.
   Itse olen vähän kahden vaiheilla, että ottaakko tuota hörppyä vai ei. Mieli tekisi, mutta piheys ja järki meinaa ottaa voiton. Mummoni on tulossa mun luokse katsomaan Laraa ja jää yöksi ja on aamulla lähdössä. Tämähän tarkoittaisi siis sitä, että aamulla herättävä Laran kanssa muutaman tunnin unien jälkeen, eikä mahdollinen rapula maistu päälle ollenkaa. Hyih. Mä pelkään krapulaa. Miksei krapulaa voi ennustaa, saatikka säätelemään?
   No anycase, kuten olen sanonut, hauskaahan osaan pitää myös selvinpäin, joten en jaksa asiasta ottaa liikaa ressiä. Jostain syystä iso ressi tosin pukkaa vaatetuksen ja hiusten kanssa. Yleensä en tuommoisia liikaa mieti, mutta samainen baarilook alkaa kyllästyttämään ja olis niiiiiin kiva kokeilla jotain uutta! Valitettavasti oon meikissä vaan niin kaavoihin kangistunut, omia hiuksia en osaa mitenkään laittaa ja kivoja baarivaatteita ei löydy. Mutta sinänsä, empä mihkään missikisoihin olekkaan lähössä ja jos sattuisin elämäni miehen löytämään, en todellakaan haluais löytää sitä täyställingissä, reppanahan sais jätti hepulit kun totuus ja arki tulis vastaan. O-ou! Noeivaan, en mä baareista lähe sitä oikeata ettimään, eiköhän kaikki sanomattakin tiedä, minkä perässä ne jätkät baareissa on.
   Semmoset touhut on totaali nounou mulle, vaikka mun ulkonen habitus horomeikossa ja stripparikengissä usein antaa toisin ymmärtää. Enkä ymmärrä myöskään, että mikä siinä on jotenkin niin outoa, ettei yhden illan juttuja harrasta? Jos niitä harrastat, oot huora, jos et niitä harrasta, niin oot pimee pihtari(piilohuora). Mä oon ainakin aika kärkkäästi toiveikkaille miehille kantani ilmaissut. Lyhytpinnaisena ihmisenä suuttumus kiihtyy nollasta sataan jo siitä, kun joku tarraa baarissa perseeseen kiinni. Se, ettei mulla ole päällä pitkiä löysiä housuja ja villapaitaa, ei käsittääkseni tarkoita samaa kuin lappu perseessä "Purista mua!". Niin ja te miehet, jotka vaivihkaa ja "salaa" ohimennessä kouraisette perseestä; mitä saatte siitä irti? "Hihhih koskin pyllyä!" Nice. Viime baarireissun kyllä kruunas, kun yli 40v mammaihminen tarras perseeseen ja kehui sitä kovaan ääneen kaikkien kuullen. Not so nice.

Pakko vielä hypettää uusia kirpparilöytöjä! 

Löysin fb kirppariryhmästä suloiset lilat Converset ensi kevääksi! Mulla on joku pakkomielle taaperoitten tennareihin..

   Musta/leokuvioiset lenkkarit taas löytyivät ihan kirpparilta ja olivat todella mieleinen löytö. Tänään olivat kylällä testauksessa ja kengät ovat hyvät Laran jalkaan ja neiti kuletteleekin niitä ympäri kämppää ja tuo niitä mulle että päälle pitäisi pukea. Minkähänlainen kenkäfriikki tuosta neitokaisesta tulee, kun nyt jo         tuommoinen ja kenkiäkin alkaa olemaan jo melko hyvin?

Tässä vielä mummon tekemät löydöt. Vähän vielä isot, mutta niin ylisöpöt! Mutta söpö se on käyttäjänsäkkin. :)

   Vielä sen verran täytyy hypettää, että olin tällä viikolla ensimmäistä kertaa Alkeis 2 tankoiluryhmässä. Ryhmät menevät siis Alkeis 1&2 ja Jatko 1&2. Aluksi jännitti ihan pirusti lähteä tällä pohjalla haastavammalle tunnille taitavempien tankoilijoiden kanssa, mutta yllätys oli itseasiassa positiivinen. Pysyin kuin pysyinkin mutten mukana, opin nopeasti uudet jutut, mutta oli kumminkin sopivasti haastetta, että mielenkiinto pysyi yllä. Alkeis 1 alkoi olemaan kaikki perusjutut jo niin tuttua kauraa, että pakko oli saada vaihtelua.

Pppppsstt.. Poskionteloon ottaa taas, päätä särkee ja huimaa, nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että helpottaa ens yön aikana, ettei mene huomisen bile suunnitelmat pilalle! Mä oon sairastanu nyt ihan tarpeeks.

Syys sisustamista

   Mikä siinä on, että syksyn tullen sitä tekee niin pirusti mieli sisustaa? Tosin sisustuskuumetta on ollut jo jonkin aikaa ja pieniä juttuja tässä tullut osteltuakin. Mitään isommin en ala tekemään, sillä etsinnässä vieläkin isompi asunto ja tietenkään tulevan asunnon pohjaa ei voi ennustaa, eikä näinollen isompien tavaroiden kokoonpanoa.
   Sisustuksessa rakastan mustaa, valkoista, harmaa ja hopeaa. Asunnossani on aika paljon mustaa ja olenkin yrittänyt saada varsinkin olohuonetta vaaleammaksi. Tosin sisustuskrääsä ostokseni meni taas mustan puolelle, mutta pistetään syksyn piikkiin!

   Ostin ikkunaan tuommoisen ihanan roikkuvan blingbling tuikkujutun. Mä rakastan niin paljon kaikkia timanttijuttuja ja niitä on alkanutkin kertymään huolestuttavaan tahtiin ympäri asuntoa. Toivotaan vaan, että ei ihan mauttomuuden puolelle pääse menemään.
















   Olin pitkään etsinyt myös pinkkien coffee, sugar ja tea purkkejen tilalle joitain enemmän tähän sisustukseen sopivia. Löytyikin pitkän etsinnän jälkeen hyvin edullisesti coffee ja sugar purkit, mutta tea purkkia ei. Sille pitää kehitellä joku oma purkki tai pidettävä jossain kaapissa, mua nimittäin ahistaa jos on rumia juttuja pöydällä, varsinkin kun keittiössä tuota pöytätilaa on muutenkin niiiiin vähän. Samalla reissulla löytyi myös tuommoinen isompi purkki, missä säilyttää esim keksejä tai karkkeja. Se oli vain söpö ja halpa, joten pakkohan sekin oli mukaan ottaa.
 
 

   Reissulta lähti mukaan myös söpöt, lasiset lasinaluset, vielä kun oppis niitä oikeasti käyttämäänkin, ei tarvis kokoajan olla pyyhkimässä mehulasin tai kahvikupin jäliltä pöydiltä rinkuloita pois. Myös kuvan Live, Laugh, Love puinen palikka eksyi mukaan. Vielä en ole vakiintunutta paikkaa palikalle löytänyt, mutta tääkin oli sitä sarjaa että pakko ostaa, kun niin söpö ja edullinen on.
   Pieni asunto ja paljon tavaraa. Se ikuinen ongelma, varsinkin sisustuksellisesti. Tuntuu että joka paikassa pyörii pikku juttuja, joille ei ole omaa paikkaa. Olenkin yrittänyt alkaa organisoimaan tavaroille omat paikkansa käytännöllisesti, mutta niin, että toimii myös esteettisesti. Nämä rasiat ovat osa sitä. Kauniita ja käytännöllisiä. Itse päivittäin koruja ja tuntuu, että niitä pyörii aina joka paikassa. Tsädäm, nyt ne niillekkin on oma paikka eteisen pöydällä, jossa ovat nopeasti otettavissa, mutta eivät pyöri silmissä. Usein myös avaimet ovat hukassa, niin ajattelin että kokeilen muistaa laittaa ne aina tuohon Keys laatikkoon ja näinollen ne ovat aina lähellä ulko-ovea ja aina samassa paikkaa. Ei enää kiireisen aamun "Missä avaimet?!?!" hätäpaniikkia!

   Kaupoilla tein taas muutaman aivan ihanan MÄ HALUUN löydön, jotka kuitenkin jäivät vielä kauppaan:

   Hulluna vaunu -ja ratasfriikkinä haluan Laralle myös todella suloiset nuken vaunut. Tämmöset tuli kaupassa vastaan ja ei siis vaan voi olla todellista miten onkin niin meidän näköset! Suoraa kun mun suunnittelemat ja vielä Briot. Meillähän on vaunuja tuunattu pallokuviolla ja toiset rattaat ovat koko valkoiset ja toiset musta-pinkki-valkoiset. Laralla on myös näiden Brio vaunujen värinen takki, joka on aivan meidän lemppari. Nää on saatava heti, kun rahatilanne on parempi. Olivat nimittäin aika suolaisen hintaset, yli 80euroa taisivat olla. Hyh. Tosin, joulu on tulossa..?

   Törmäsin näihin kaupoilla ja en voinu olla nauramatta! ELVIS HELLO KITTY! En kestä. Hyvällä tavalla tosin. Mä rakastan Elvistä ja likalla on nyt ollu Hello Kitty in. Kumpparit ovat myös mustat, niissä on pinkkiä ja valkoisia tähtiä. Nää olis niin meidän kumpparit. Naurunpuuskissa en tajunnut katsoa hintaa, enkä pienintä kokoa, mutta veikkaan että ovat hieman isommille, jolloinka on pakko ostaa jemmaan. Löytysköhän näitä tosin kokoo 37...?

   Pahoittelen taas huonolaatusia kuvia. Huono omatunto iskee myös siitä, ettei ole viime aikoina ollut aikaa postata niin aktiivisesti, kuin haluaisi. Päässä on myös hakannut tyhjää, eikä kunnon aihetta ja inspiraatioiskua ole näkynyt. Toivottavasti te vähäisetkin lukijat haluatte kumminkin jatkossakin seurailla! Kommentointi ja ideat ovat edelleenkin tervetulleita, hyvinkin toivottuja itseasiassa! Nyt huomenna vielä toista päivää vapaapäivä, joten periaatteessa voisin koittaa kirjoittaa jonkin sortin avautumispostauksen jostakin asiasta.